tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kupit pöytään

Tässä taannoin kerroin lapsuudenkotini
keltaisista astioista.

Samoihin aikoihin pakkailin taas kaappeihin
ylioppilasjuhlissa käyttämiäni kahvikuppeja
ja matkailin muistoissani
moniin menneisiin kahvihetkiin.


Suomalaiset juovat paljon kahvia.
Siitä varmaan johtuu,
että vanhoihin kahvikuppeihin
liittyy niin paljon lämpimiä tunteita.


Ne ovat muistoja lapsuuden ajoilta.
Niistä päivistä,
kun kylään poikettiin kutsumattakin.
Aina keitettiin kahvit.
Istuttiin keittiönpöydän ääressä
ja kuunneltiin aikuisten juttuja.

Muistoihin liittyvät monet sedät ja tädit,
sukulaiset ja kyläläiset
joita ei enää ole.


Leikit serkkujen 
ja vanhempien ystävien lasten kanssa.
Pullat ja kakut,
itse tehdyt pikkuleivät.


Metsäretkellekin pakattiin koriin
oikeat kupit,
ei mitään pahvisia tai muovisia.


Näistä lapsuuden kahvimuistoista
Myrna on varmaankin sellainen astiasto,
jonka kaikki suomalaiset tunnistavat.
Se ei ole ainakaan tällä hetkellä mitenkään trendikäs,
enkä siitä nyt niin erityisemmin pidä.

Juhlissa tuo kuppi on kuitenkin tavattoman sopivan kokoinen.
Olen oikein iloinen,
että äitini on niitä sen kymmenkunta kerännyt.
Oli mukava kattaa nämä lakkiaispöytään.


Nämä Myrnat olivat käytössä jo ristiäisissäni,
ja monissa juhlissa sen jälkeenkin.
Ristiäisiin oli lainattu
sinisiä kuppeja sukulaisilta.


Omat astiani ovat lähinnä hää-
ja kihlajaislahjoiksi saatuja.
Siis noin 25 vuoden takaa.
Pentikin Hallaa ja Arabian Lagunaa.


Jotakin ulkolaisia ruusukuppeja
olen myös saanut lahjaksi.


Arkikahvit juomme lähinnä Muumimukeista
tai yksivärisistä Teema-mukeista.
Ehkä ne ovat sitten aikanaan nostalgisia
lasteni mielestä.

Ehdottomasti rakkaimmat kuppini ovat
nämä kaksi vanhaa kahvikuppia.


Nämä ovat Arabian kuppeja,
mutta en ole saanut selville kupin nimeä.
Kuviota ei löydy Arabian sivuilla
olevista kuvista.
Kupin mallin olen kuitenkin saanut selville,
se on malli RD, ja sen on suunnitellut Reinhard Richter.


Näissä on jotakin vanhojen aikojen nostalgiaa,
enkä näitä juurikaan ole raaskinut käyttää.
Kunhan ovat silmänilona vitriinikaapissa.

Näitä oli näköjään pöydässä lapsuuden 
synttäreillänikin,
tuossa ihan vasemmassa reunassa.


Sitten on näitä kukkakuppeja,
jotka ovat olleet lapsuudenkotonani kauan.
Alkuperästä minulla ei ole tietoa,
eikä äitikään enää muista.


Nämä ovat erittäin ohuita ja hauraita.
Sellaisia, joista kahvi maistuu paremmalta.
Miksiköhän silti juomme enimmäkseen mukeista?

Viime kesänä 1700-luvun markkinoilla
lapseni voitti seurakunnan arpajaisissa
tällaisia söpöjä kahvikuppeja.



Äitini varastoista löytyy myös pari tällaista kuppia.


Nämä ovat 60-luvun Arabiaa,
kuvion nimi on Jouni.
Kuppeja on vain kaksi jäljellä,
asetteja koko kuuden setti.

Näitäkin oli pöydässä lapsuuteni juhlissa,
tuolla Myrna-kuppien vieressä näkyy.


Sitten on yksi yksinäinen asetti.
Tähän kuuluvan kupin tahtoisin.
Toivottavasti se vielä jonain päivänä löytty
jonkun kaapin tai laatikon uumenista
tai vanhojen tavaroiden kaupasta.

Meillä tosiaan sattui suuri astiakaappionnettomuus,
Silloin hyllyjen pettäessä meni paljon astioita rikki,
olisiko se syynä noihin moniin yksinäisiin astioihin.
Mökillä tai jonkun kaapin perälläkin taitaa olla vielä joitakin
yksittäisiä eriparikuppeja. 

Tämän yhden punaisen Arabian kupin 
pelastin muistoksi työpaikaltani.


Työpaikan muistoja ovat nämäkin kupit - äidilleni.
Hän teki elämäntyönsä säästöpankissa,
ja niitä peruja meillä on myös tällainen kahviastiasto.


Tähän teemaan minulla on myös
ystäväni tekemät korvakorut.
Nämä on tehty hopealusikoista.


Juhannuksen aikaan saamme
taas nauttia monia kahveja
mieheni suvun kuppivanhuksista,
joita anopillani riittää.


Sitä ennen pääsen vielä poikkeamaan
tuolla ihanassa kesäparatiisissa,
jossa tyttäreni viettää aikaa hevosten parissa.
Siellä kuvasin aikanaan nämä ihanat kahvikupit.


Nyt taitaakin olla aika 
laittaa kahvit tulelle!


Neulekuulumisia sitten taas 
ensi kerralla.



Oikein ihanaa juhannusta,
ellei sitä ennen tavata!