sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Villalangan alkulähteillä

Pääsin pitkästä aikaa
silittelemään ja rapsuttelemaan villantuottajia.
Ne olivat suloisia!


Vai voiko tätä katsetta muka vastustaa?


Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan,
sillä Tampereella oli viime lauantaina
Pääsin näkemään ensimmäistä kertaa elämässäni,
kuinka lammas keritään.
Olin siis ihan villalangan alkulähteillä!


Kisat pidettiin Tallipihalla,
joka on peräisin 1800-luvulta.
Finlaysonin tehtaanpatruuna Wilhelm von Nottbeck
rakennutti tallipihan hevosiaan ja niiden hoitajia varten.


Tallipihalta löytyy nykyäänkin hevonen,
jonka vetämällä vossikalla voi päästä ajelulle.


Tallipihan rakennukset on kunnostettu,
ja niissä on erilaisia puoteja
sekä mainio kahvila.
Suosikkini oli suklaapuoti,
josta saa helposti
muutaman sentin lisää vyötärölle.


Erilaisten tapahtumien aikaan pihalla on myös
pihakioskeja ja myyntipöytiä.


Viime viikonloppuna siellä oli syysmarkkinat,
ja monenmoista ihanaa oli katsottavana.
Myytävänä oli paljon erilaisia käsitöitä.


Villasukkia tietenkin myös.


Lampaisiin liittyen myytävänä oli
paljon niihin liittyviä tuotteita:
taljoja, villaa, lankaa ja lihaa.


Minua kiinnosti erityisesti langat,
kuinkas muutenkaan.


Päädyin kuitenkin vain ihailemaan ja hypistelemään,
enkä tuhlannut uusinn lankoihi tällä kertaa.


Yhden myyntipöydän takana puikot kilisivät
ja valmiita tuotteita oli esillä myytävänä.


Suosikkini taisi kuitenkin olla tämä
ihanan värikäs myyntipöytä,
jossa oli kauniisti värjättyjä lankoja
ja värikkäitä kuivakukkia.
Näitä värejä olisin tuijotellut
vaikka kuinka kauan!


No eipä tämä kurpitsakasakaan
hävinnyt värikkyydessään tuolle äskeiselle.


Ja värikästä löytyi myös tästä syksyisestä maisemasta.


Teki mieleni pomppia lehtikasoissa,
mutta käyttäydyin asiallisesti kuitenkin.


Syysmarkkinoiden yhteydessä oli tosiaankin kerintäkisat.


Aluksi arvottiin osallistujien kilpailujärjestys.


Kisaan osallistui neljä miestä ja yksi nainen.
Kaksi vasemmanpuolimmaista olivat Virosta,
muut Suomesta.

Arpa ratkaisi ainoan naisen aloittamaan kisan.
Jokainen kilpailija keritsi kolme lammasta,
 sekä valkoisia että värillisiä.


Tumman lampaan keriminen on kuulemma vaikeampaa,
koska lampaan ihoa on vaikeampi erottaa tumman villan alta.
Tummat lampaat näyttivät ruskeilta auringossa haalistuneine villoineen,
mutta kyllä sieltä alta pikimusta iho paljastui.
Tässä keritty ja kerimätön musta lammas vierekkäin.


Kisassa otettiin aikaa
mutta tuomarit seurasivat myös koko ajan sitä,
joutuiko kerijä kerimään kahdesti samaa kohtaa.

Kun yhden kilpailijan
kaikki kolme lammasta oli keritty,
tuomarit tutkivat kerintäjäljen jokaisesta lampaasta:
oliko joku kohta jäänyt kerimättä,
oliko villa keritty tasaisesti
ja oliko lampaalle tullut naarmuja tai haavoja.

Kerityt lampaat menivät
lämmittelemään kerimättömien keskelle.




Kerinnän aluksi lammas laitettiin istuvaan asentoon
ja aloitettiin vatsapuolelta.


Kerinnän edetessä lammas on välillä makuulla,
ja keritsijä siirtelee jalkojaan koko ajan niin,
ettei lammas saa jalkojaan maahan
eikä pääse karkaamaan.


Kerijän käsittelyssä lampaat olivat todella rauhassa
ja näyttivät ihan nauttivan toimituksesta.


Pään lähellä pidettiin korvasta kiinni.


Ja välillä lampaan pää oli kerijän jalkojen välissä.


Vielä viimeiset kohdat.


Ja siinä sitten villaton lammas vierellään iso kasa villaa.
Villa on tarkoitus saada kerittyä yhtenä kappaleena.


Ja sitten lammas tuomarien tutkittavaksi.
Jälki oli erittäin siistiä,
eikä lammas saanut naarmun naarmua.


Kuvan virolainen kerijä voitti koko kilpailun.
Suomenmestaruus meni kuitenkin parhaalle
Suomen kansalaiselle.

Tässä vielä video, jossa tuo voittaja 
kerii mustan lampaan.



Loppuvaiheessa kilpailua yksi villava lammas
oli helppo bongata kerittyjen joukosta.


Mutta kyllä sekin lopulta pääsi villoistaan,
tuo viimeinen sai luvan olla mallina
kisan jälkeisessä kerintänäytöksessä.
Lopuksi taisivat kaikki olla tyytyväisiä
kevyempään oloonsa.


Seuraavana päivänä tuolla Tallipihalla
olisi ollut vielä kerintänäytöksiä
sekä villan työstämistä kerinnästä eteenpäin:
karstaamista, kehräämistä ja neulomista.

Se olisi ollut vielä parempi päivä 
olla kaupungissa,
mutta kyllä tämäkin oli hauska kokemus!