sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Messuilla

Tämä ranneke tuotti paljon enemmän hupia 
kuin mikään huvipuistoranneke!
Sillä pääsi nimittäin kiertelemään
Suomen kädentaidot 2016 -messuille
koko viikonlopun.


Minä kävin messuilla kahtena päivänä,
perjantaina ja sunnuntaina.

Kumpanakaan päivänä ei ollut kovin ruuhkaisaa,
vaikka kyllähän siellä ihmisiä riitti.
Lauantai oli varmaankin
paljon vilkkaampi.


Messuilla oli taas niin paljon katseltavaa,
ettei kaikkea jaksanut millään.
Heti aulassa sai ihastella näitä kauniita virkattuja nukkeja.


Kyseessä oli Annariikka Qvistin
Letit, nutturat & neidot -nukkenäyttely.
Ihania olivat!


Menin suosista sellaisten kojujen ohi,
joissa ei ollut minua tällä hetkellä kiinnostavia asioita.
Tällä kerralla en esimerkiksi katsellut ollenkaan
vaatteita enkä askarteluosastoja.
Lankakauppoja kiertelin sitten sitäkin enemmän.


Lankojahan messuilla riitti.
Tässä näkymää Lankaideasta.


Kiersin tietenkin kaikki "kuuluisat" lankakaupat
Mutta monta mielenkiintoista 
pienempää lankakauppaakin oli paikalla.
Vaikkapa tämä Nappikikka,
jossa oli erittäin ystävällistä henkilökuntaa.


Heti vieressä oli Kerttuvilla.


Muista kuin lankakaupoista mieleeni jäi erityisesti Katrin kirjataide.
Erityisesti hänen tekemänsä taulut olivat ihania.


Nyt en raaskinut ostaa,
mutta painan taatusti tämän mieleeni
vastaisuuden varalle.


Muutamilla osastoilla sai myös opastusta 
erilaisiin tekniikoihin.
Tässä Taito-lehden Jonna Hietala esittelee kehyskudontaa.


Marttojen osastolla sai opastusta kinnasneulatekniikkaan.


Martat opastivat myös avaimenperän tekoa
helpolla kumihimotekniikalla.
Sitä minäkin kokeilin.


Punontakehyksessä oli käytetty CD-levyjä,
ja siitä sitten vaan siirreltiin kahdeksaa lankaa
tietyssä järjestyksessä.
Ja tällainen siitä sitten tuli.



Messuilla oli myös Suomi 100 vuotta  - sukkanäyttely.


Näyttelyssä esiteltiin Suuri käsityö -lehden, 
Taito Pirkanmaan ja Suomen Kädentaidot -messujen 
järjestämän kilpailun villasukkia.


Tässä voittaja.


Minua ilahdutti tässä näyttelyssä erityisesti 
yksi sukkapari siellä takarivissä.
Se minun tekemäni.

Tuolla takarivin keskellä ne minun sukkani riippuvat.
Kerron niistä erikseen seuraavassa postauksessani.



No mitä sieltä messuilta sitten tuli mukaan kotiin asti?
No ainakin 800 grammaa lankaa.
Oikeasti tarvitsin vain fingering-vahvuista valkoista
sekä jotakin kutittamatonta pipolankaa.
Mutta tällä tavalla siinä kävi...


Ensimmäisenä löysin sinikirjavaa Roosa nauha -lankaa,
ja jo perinteeksi muodostuneen uusimman Roosa nauha -ohjekuvaston.


Näitä ostoksia puolustelen sillä,
että tarvitsen sinistä Suomen juhlavuoden sinivalkoisiin töihin,
ja tokihan Roosa nauha -kampanjaa täytyy tukea.

Tarvitsein lisää valkoista ohutta sukkalankaa,
ja sitä löytyi Lankavalta
Mutta kun Alizea sai kaksi kerää kympillä,
niin olihan sitten otettava tuo raitalankakin.


Tämä Malabrigo sock löytyi Lentävästä Lapasesta.


En osaa puolustella ostosta 
millään muulla kuin sillä tosiasialla,
että se vaan on niin ihanaa. 
Siitä tulee huivi,
kunhan keksin millainen.


Sitten yritin löytää tuohon Malabrigoon sopivaa
kutittamatonta pipolankaa.
Sellainen löytyi Annan ja Eilan lankakaupasta.


Yksivärinen viininpunainen lanka
Big Merino Hug on konepestävää luomumerinovillalankaa.
En osaa edes kuvailla, kuinka pehmeää se on.

No sitten kun olin ostanut tämän,
sorruin vielä toisiin pipolankoihin.
Tämä on vettähylkivää lankaa,
ja luulisin sen olevan oiva pipolanka
Suomen kosteisiin talvipäiviin.
No ainahan niitä pipoja tarvitaan...



Hopeasäie oli värjännyt ihanaa 
fingering-vahvuista MeNy merino-sukkalankaa
juuri sellaisessa värissä,
jota tarvitsen päässäni kehittelemääni sukkamalliin.
Idea on hautunut mielessäni nyt pari kuukautta,
katsotaan sitten, koska aloitan sen toteuttamisen.
Langasta se ei ainakaan enää ole kiinni.



Lankojen lisäksi ostin kansallispukukankaasta tehdyn pinssin.


Kuuntelin myös Idealavalla Jenni Östermania aiheesta
Kansallispuku - sekakäyttöä ja perinteen tuunausta.


Tuli siinä mieleen, että jospa sitä tuunaisi 
sen oman puvunkin nykyvartalolle sopivaksi.
Omasta Kuortaneen puvustani kerroin
aikanaan täällä

Tuossa idealavan äärellä
bongasin myös erään naisen
Kuortaneen puvun hameessa ja helavyössä.
Olisihan se hienoa,
jos kansallispukuja käytettäisiin
ja tuunattaisiin enemmänkin.

Ovelia-heijastinolkavyötä katselin jo viime vuonna.

Nyt ostin tällaisen mustana. 
Sitä saavat käyttää kaikki perheenjäsenet
pimeällä lenkkeillessään.
Taskuun mahtuu hyvin vaikkapa kännykkä.
Todella hyvä tuote!


Sellainen messuvierailu tänä vuonna.
Noista Suomisukistani kerron
ensi kerralla.