lauantai 27. helmikuuta 2016

Perusasioiden äärellä

Mikään ei ole niin mukavaa,
kuin kutoa ihan tavallista
perussukkaa.


Tavallisella peruslangalla,
Novitan 7 veljeksellä.


Vähän raitaa,
sinistä ja harmaata.
Mutta ollaan sentään hieman hurjia,
ja laitetaan pikkuisen nostalgiaa sekaan.


Lämmittää ja istuu jalkaan,
sopii hyvin kenkään.
Sellainen perussukka.


Vahvistetulla kantapäällä.


Ja sädekavennuksella.


Mun omalle kullalle.



lauantai 20. helmikuuta 2016

Tuulen tyttärestä huiviksi

Louhittaren luolan Tuulen tytär
on odottanut vuoroaan marraskuun
käsityömessuista saakka.


Vihdoinkin Tuulen tytär
pääsi tuuleen liehumaan
valmiina huivina.


Jo ostaessani langan ajattelin, 
että siitä tulee huivi.


Etsiskelin sopivan simppeliä yhden vyyhdin ohjetta,
jossa olisi kuitenkin jotakin jujua.
Päädyin lopulta tähän.


Kyseessä on Janina Kallion
suunnittelema Parasol.


Huivi on pääosin ainaoikeaa,
ja välillä siinä on reikäkerroksia,
jotka eivät mene ihan symmetrisesti.


Huivista tuli oikein kiva,
mutta jälkiviisaana 
olisin tehnyt sen hieman suuremmilla puikoilla.


Nyt käytin 3,5 millin puikkoja,
mutta nelosilla olisi ehkä tullut ilmavampi
ja aavistuksen verran suurempi.
Tosin lanka ei olisi ehkä riittänyt.
Sitä jäi vyyhdistä  vain pikkuinen kerä jäljelle.


Langat pääteltyäni kastelin huivin
ja pingotin muotoonsa.
Siinä vaiheessa huomasin sitten virheen...


Reunaan tuli kolme reikäkerrosta,
mutta minä olin ilmeisesti kääntänyt työn
ja jatkanut väärään suuntaan tai jotain.
Yllä olevassa kuvassa nimittäin näkyy selvästi se,
että vasemmalla on kolme reikäkerrosta
ja oikealla vaan kaksi.
Voihan €&//%#*%#!


En ole ainakaan vielä jaksanut purkaa,
ja taidan jättää huivin tällaiseksi.



Se yltää kaulan ympäri
solmittuna tai aukinaisena.


Ja ulkokäytössä sopii
tuohon aikaisemmin neulomaani Rikke-pipoon.


Virheethän ovat osa elämää,
ja tuovat työhön peroonallisuutta.


Mukavaa viikoloppua!