perjantai 11. maaliskuuta 2016

Viisi kerää kaapista ulos

Kaapissani on ollut neljä vuotta
tällaista lankaa.
Kymmenen kerää.


Langat on valmistanut
italialainen Filatura di Crosa.
Langan nimi on Missoni Oxford,
ja siinä on 24% kid mohairia,
54% villaa ja
22% nailonia.

Väri vaihtelee hassusti,
ja lanka on hieman pörröistä.
Tässä lähikuva kerästä.


Olen saanut langat kälyltäni.
Hän oli säilönyt niitä kaapissaan jo pitkään,
eikä ollut keksinyt, mitä niistä tekisi.

Käly taas oli saanut langat ystävältään,
joka oli säilönyt niitä kaapissaan
keksimättä, mitä niistä tekisi.

Langat ovat peräisin 90-luvulta,
ja ne on ostettu Saksasta.
Eli kaapissa ovat raukat 
joutuneet odottamaan
ainakin 20 vuotta.

Kunnes eräänä päivänä
minä päätin, 
että nyt nämä pääsevät
vihdoinkin ihmisten ilmoille.

Aloin neuloa ainaoikeaa pötkylää,
alkuun ja toiseen reunaan helmineuletta.
Samoin loppuun.


Kun kappaleen koko oli
noin 58cm x 132 cm,
pingotin sen villamatolle.


Sitten taitoin tuon suorakaiteen kaksinkerroin,
ja neuloin yläreunasta yhteen,
mutta jätin taitetun reunan puolelle
reilun 30 sentin levyisen aukon.


Ja kappas,
siitähän tuli poncho!


Poncho on mukavan kevyt,
sillä lankaa meni vain 250 grammaa.
Tästä taitaa tulla uusi lempivaatteeni!


Kaula-aukkoa ei ole muotoiltu mitenkään,
vaan se saa asettua miten milloinkin.
Vaikkapa näin.



Värikin sopii monen kanssa,
sillä langassa on mustan lisäksi
oranssia, punaista, pinkkiä, vihreää ja sinistä.


Mallia otin tästä Ponchosta,
joka löytyy Ravelryn kokoelmista.


Valitettavasti nyt pääsi vain viisi kerää
kaapista ulos.
Loput viisi sullon sinne takaisin,
odottamaan jotakin toista inspiraatiota.
Meneeköhän siihen toiset
20 vuotta?











sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Kummitäti

Minä sain kummitädikseni
biologisen tätini.
Isäni pikkusiskon.
Sen yhden siskon,
joka kaikilla viidellä veljeksellä oli.

Tädin sylissä minut kastettiin.


Ristiäispäivänäni
sain perinteisen kummilusikan.
Se oli minulle tärkeä,
ja vuosikaudet söin sillä
aamupuuroni.
Nyt se on kahtena palasena.


Vielä kuitenkin kellossa
näkyy syntymähetkeni,
punnuksissa painoni
ja pituuteni.
Olinpas pieni.


Nimeni ja syntymäpäiväni
on kaiverrettu kellotaulun taakse.

Ensimmäisenä syntymäpäivänäni
sain hopeisen kahvilusikan
ja kotelon, johon mahtuu kuusi lusikkaa.
Tässä istun kummitädin sylissä
lusikkalaatikko kädessäni.


Joka vuosi tuli
yksi lusikka lisää.
Kaikissa on kaiverrettuna
nimikirjaimeni ja päivämäärä
kuutena eri vuotena.


Lapsena nuo lusikat
ei nyt niin mielenkiintoisia olleet,
mutta isompana olen osannut 
arvostaa niitä kovasti.

Kihlajaispäivänämme saimme saman sarjan
kakkulapion.


Hopeiden taustana
näkyvä pikkuliina on myös
samaisen kummitädin virkkaama.


Kangaspuita täti osasi myös käyttää,
ja tällaisen pellavaliinan saimme häälahjaksi.
Pituutta sillä on puolitoista metriä.


Kummeiltani saamista
syntymäpäivälahjoista mieleenpainuvin
on varmaankin ollut kissanpentu.
Tässä kuva syntymäpäiviltäni,
jolloin sain sen kissan.


Kuvassa olen minä
punapilkullisessa asussani äidin sylissä.
Kummitätini on kuvan keskellä,
ja hänen vieressään lahjakissaa pitelee
kummieni poika, serkkuni.
Hänen vieressään oikealla kummisetäni.


Yksi suuri aarre 
on myös tämä
kummeilta lahjaksi
saamani suklaarasia.


Ei näin ihania rasioita enää tehdä!
Tässä oli Julia-konvehteja sisällä.
Rasian tyhjennyttyä se on toiminut
kauniina korurasiana.


Kummitädin kutoma liina
näyttää silittämättä
rosoiselta ja ruttuiselta,
mutta niin kauniilta.
Erityisesti nyt se näyttää
minun silmissäni erityisen kauniilta,
koska tädin tie maan päällä
on nyt kuljettu loppuun.


Sain olla mukana saattamassa 
kummitätiäni viimeiselle matkalle.

Siunauspuheessaan pappi luki
mm. tällaisen kohdan Raamatusta:

"Kuin kutoja minä olen kiertänyt loppuun
elämäni kankaan.
ja nyt minut leikataan loimilangoista irti."
(Jes. 38:12)

Tämä vertaus elämän kankaasta
sopi mainiosti tädilleni.
Täti ehti kutoa monta kangasta,
ja nyt hänen elämänsä kangas on valmis.

Muistojen kera viikkaan
tädin kutoman liinan kaappiini.


Kiitos, kun olit.
Muistan sinua lämmöllä.
<3



perjantai 4. maaliskuuta 2016

Talvilomakuulumisia

Meillä on vietetty tällä viikolla talvilomaa.

Alkuloma meni vielä 
niiskuttaen ja pärskien,
mutta pääsinpä nauttimaan 
lempilajistanikin
aurinkoisessa talvisäässä!


Olen ehtinyt ulkoilun lisäksi mm.
lukea,
vierailla anoppilassa
ja äidin luona,
silitellä kissoja,
syödä paljon,
nukkua paljon
ja tietenkin neuloa.

Tällaista on puikoilla juuri nyt,
mutta enpäs vielä paljasta enempää!
Lanka on kauan kaapissa marinoitua
vuosikertalankaa.


Ostin itselleni myös
ihan hetken mielijohteesta
yhden virkkauslehden
lomalukemiseksi.


Näiden englanninkielisten lehtien
kylkiäisinä tulee usein jotakin.
Tässä oli mukana virkkuukoukkumitta.


Puikkomittojahan minulla on montakin, 
mutta enpä ole ennen törmännyt 
virkkuukoukkumittaan.

Olin ensin melko skeptinen,
että toimiikohan tämä edes.
Miten se voisi toimia,
kun virkkuukoukut ovat niin eri mallisia?
Mutta näinhän se vaan toimi.


Koukun varren paksuin kohta
mahtuu siitä reiästä,
mikä koukun koko on.

Tokihan tämä toimii myös puikkomittana,
ja siinä on vielä tuollainen
kymmenen sentin kolo,
jolla saa hyvin laskettua neuletiheyttä.
Ihan mukava uusi lelu!

Itse lehdessä ei ollut mitään kovin ihmeellistä,
mutta muutamia kivoja asusteita.
Tuo vasemmanpuoleinen keepintapainen,
jossa on hihat,
näyttää aika hauskalta.



Pohjanmaalla tuli taas pengottua kaappeja.
Löysin äitini laatikosta
kokoelman erilaisia pitsiliinoja.
Värien perusteella
saattavat olla 70-80-luvulta.
Voisikohan näistä tuunata joskus jotakin?


Äiti ei itse ole ollut koskaan
innokas virkkaaja.
Nämä ovat varmaankin lahjoja
ystäviltä.

Kasan alimmaisena näkyy virkattu 
keinutuolin matto.
Tämä on teetetty tilaustyönä
eräällä äidin luottovirkkaajalla.
Äiti tapasi tilata virkkuita,
esim. yhden suuren päiväpeiton,
monia reunapitsejä
ja verhokappoja.


Tällä hetkellä keinutuolissa
on kuitenkin äidinäidin perintö.
Tästä ajattelin joskus
piirtää mallin ja kokeilla
saisiko näillä ideoilla 
vaikkapa sukkia aikaiseksi.


Onneksi lomaa on vielä
jäljellä viikonlopun verran.

Mukavaa viikonvaihdetta!