sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Terveisiä Tallinnasta

Tänä kesänä emme ole tehneet
mitään pidempää matkaa
(Pohjanmaata ei lasketa, se on toinen koti).
Kävimme kuitenkin päivän pyrähdyksellä Tallinnassa.


Olen käynyt viimeksi Tallinnassa
kaksi vuotta sitten.
Siitä kerroin tällä tavalla.


Tälläkin kerralla kierreltiin ja katseltiin kaupunkia.
Kiipesimme myös vanhalle kaupungin muurille,
jota viimeksi ihailimme vaan maasta käsin.


Sieltä olikin mielenkiintoiset näkymät.


Välillä piti myös vähän tankata,
jotta jaksoi olla jalkojen päällä.


Tällä reissulla päätin kuitenkin vierailla myös
niin monen käsityöihmisen kehumassa Karnaluksissa.
Muu perhe suunnatasi sillä aikaa
televisiotornille maisemia ihailemaan.


Onhan se melkoinen kauppa!
Valikoimaa olisi tutkittavaksi
vaikka kuinka kauaksi aikaa.


Minä en jaksanut penkoa läheskään kaikkea,
mutta sukkalankaosastolla
viihdyin oikein hyvin.


Kun viimein pääsin ulos,
oli minulla tietenkin muovikassi mukanani.


Mutta mitäpäs siellä sitten mahtoi olla?
Yhteensä 650 grammaa lankaa.
Hups.


Ensinnäkin ostin lankoja Viron lipun väreissä.



No älkää peljätkö,
kyllä minä suomalaisena pysyn.
Tämä väriyhdistelmä oli aivan puhdas vahinko.

Ensi vuoden Suomen itsenäisyyden juhlavuosi mielessäni
hankin tätä sinivalkoista väriyhdistelmää.
Sininen on Regian nelisäikeistä sukkalankaa, 
valkoinen samanvahvuista Alizea.


Musta lanka on Austermannin Step kutosta.
Minulla on tuosta lankaa kirjavina keränloppuina,
ja musta avulla ajattelin saavani kerän loput joskus käytettyä.
Minä en ole bongannut Suomesta
tuota lankaa yksivärisenä.


Sitten ostin vielä yhden kerän 
värikästä Alizen sukkalankaa.


Ja neljä erilaista 50 gramman kerää 6-säikeistä Regian lankaa.


Näistä muodostuu kuviota,
ja ajattelin kokeilla yhdistellä näitä
sekalaisiksi räsymattosukiksi
joko keskenään tai jollakin yksivärisellä maustettuna.


Kyllä Tallinnassa kannatti piipahtaa.















torstai 14. heinäkuuta 2016

Violettia työn alla

Kesä on mennyt vauhdilla.
Paljon on tapahtunut,
vaikkei oikein mitään ole saanut aikaan.
Monenlaista käsityötäkin on työn alla,
mutta mikään ei oikein
 meinaa tulla valmiiksi.


Näistä Baby merinoista on kyllä tulollaan neuletakki,
mutta vaihe on vasta tällainen.


Tätä on neulottu niin kovasti,
että välillä oli sormikin rikki.
Onneksi minulla on tämä kumisormi,
jonka avulla työ sujui mainiosti.


On kuljettu maalla
ja istuttu neulomassa äidin luonakin.


Olen tehnyt välillä kolmea muuta projektia,
joten nyt on tämä tuleva neuletakki
odottamassa jatkoa korin pohjalla.

Violetti kausi on minulla meneillään,
sillä neuletakin lisäksi
olen neulonut valmiiksi yhdet violetit sukat,
mutta niistä en voi vielä kertoa sen enempää.

Tässä virkkuukokoelmassakin 
on violetteja sävyjä.


Näihin olen virkannut automatkoilla
ja vähän kotonakin
kaikkiin samanväristä reunusta,
ja eiköhän tästäkin joskus valmista tule!

Mukavaa kesänjatkoa itse kullekin!
Pysähtykää välillä katsomaan aikaa
kurjenkellosta,
harakankellosta
peurankellosta,
vuohenkellosta
ja ukonkellosta.


Minä tarvitsen pihaani vielä kissankellon,
ja kissankellon aikaan otetaan rauhassa!

Violetit työt saavat odottaa,
nyt onkin puikoilla sinapinkeltaista!