lauantai 29. lokakuuta 2016

Irlantilaiset sateenkaaret

Lontoon reissulle pakkasin mukaani lankakerän,
joka oli ollut minulla jemmassa jo reilun vuoden.


Kyseessä on Austermann Stepin paksumpi versio Step 6
Irish Rainbow colours -väreissä.
Vaikka ei Irlantiin mentykään,
niin sentään naapurisaarelle.

Rakastuin tuohon lankaan,
kun tein siitä viime vuonna äidilleni nämä sukat.
Lanka on kuin silkkiä käsille
sen sisältämän aloeveran ja jojoban ansiosta.
Lanka maksaa paljon,
mutta on joka sentin arvoinen!


Ostin punasävyisen kerän pian noiden äidin sukkien jälkeen,
mutta en ole raaskinut käyttää sitä.

Käykö kenellekään muulle ikinä niin,
että tulee jemmattua jotain ihanaa lankaa,
kun ei meinaa keksiä,
mitä siitä tekisi?

Reissulle piti keksiä joku pienikokoinen käsityö mukaan,
joten otin nyt tämän ihanan kerän
ajatuksena tehdä sukat ihan itselleni.


Neuloin sukkia meno- ja paluulennolla
sekä parina iltana hotellissa.
Reissulla on kuitenkin aina niin paljon muuta mielessä,
että työ edistyi melko vähän reissun aikana.
Paluulennolla sain ensimmäisen sukan
muutamaa kerrosta vaille valmiiksi.


Toisen sukan otin sitten kotona työn alle,
ja hyvä ja värikäs sukkapari näistä tuli.


En viitsinyt tehdä ihan tavallisia perussukkia,
joten otin taas kerran käyttöön tuon suosikkimallini,
jossa tulee kivaa pintakuviota nostetuilla silmukoilla.


Nostin aina joka neljännen silmukan neulomatta
ihan vaan siirtämällä vasemmalta oikealle puikolle.
Nostoja aina kaksi kerrosta
ja kolmannella kerroksella 
neulotaan kaikki silmukat oikein.


Käytin näissä sukissa kolmosen puikkoja
ja laitoin työhän yhteensä 60 silmukkaa.
Kantapää on ihan tavallinen vahvistettu kantapää.


Lankaa meni 90 grammaa,
joten 150 gramman kerästä jäi vielä 
sopivasti yhteen sukkapariin,
jos käyttää mukana jotakin toistakin lankaa.


Nämähän sointuvat hyvin puutarhakenkiini
sekä maassa lojuviin lehtiin,
joita ei vieläkään ole haravoitu pois.


Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!






tiistai 25. lokakuuta 2016

Syyslomareissulla Lontoossa

Meillä oli koulusta viikon syysloma.
Otimme irtioton arkirutiineista
ja lennähdimme Lontooseen.


Lentomatka sujui mukavasti kutimen kanssa.


Lontoo on jo ennestään sen verran tuttu paikka,
että sinne on helppo mennä.
Minulle tämä oli nyt kuudes kerta.


Matkalaukkuuni pakkasin lankakerän lisäksi 
myös kieliluokkaan tekemäni hupsut kissat.


Ne saivat tutustua kaupunkiin kanssamme
ja saavat sitten näyttää oppilailleni
kuvia Lontoosta ja itsestään ottamiaan selfieitä.


Joku tai jotkut kissoista oli aina olkalaukussani mukana,
ja perhe auttoi ystävällisesti kuvauksissa 
(toki hieman silmiään äidin hulluudelle pyöritellen...).



Olin Lontoossa viimeksi yksikseni vuorotteluvapaani aikana.
Silloin sain kierrellä juuri itseäni kiinnostavia paikkoja,
kuten nyt vaikkapa lankakauppoja.


Siltä reissulta kirjoitin yhden suosituimmista postauksistani,
joka kertoi matkastani lankakerän näkökulmasta.
Toinen sen reissun Lontoo-aiheinen postaus löytyy täältä.


Nyt reissulla oli mukana mies ja kaksi teiniä,
joten lankakauppoja ei juuri kierrelty.
Tyttären kanssa shoppaillessani tosin poikkesin 
John Lewis -tavaratalon lankaosastolla.
Se onkin todella hyvä!


Siellä tuntui olevan trendinä valmiit tekemispakkaukset,
joita oli monenlaisia. 


Eläinten lisäksi oli myös erilaisia pipoja ja hanskoja ja kaulaliinoja
valmiina lanka + ohje + puikot -paketteina.


Todella paksut langat ja puikot olivat näkyvästi esillä.
Jättimäiset neuleet taitavat olla muodikkaita!


Jos olisi päättänyt ostaa matkamuistoksi ihan vaan yhden lankakerän,
olisi kannattanut valita tuollainen 400-grammainen...


Lankaosastolla oli myös mukavia tuoleja ja pöytiä,
joiden ääressä olisi voinut neuloa tai tutkia ohjekirjoja.
Lankarulla-jakkarat olivat suloiset!


Teinit pitivät kovasti Camden Marketin myyntikojuista,
josta löytyikin ihan ylitarjontaa mm. hauskoista paidoista.


Camden on todella värikäs paikka.


Ja bongasinpa sieltä yhden kojun,
jossa myytiin neuleitakin!


Pipoja ja tumppuja ja kämmekkäitä enimmäkseen,
mutta myös kivan värikkäitä tossuja.


Camdenista jatkoimme kävellen kanavan vartta
ja ihailimme ihania kapeita asuntoveneitä.


Monilla oli narrowboatinsa kannella viljelylaatikoita,
ja näin ihanat kukkaistutukset bongasin yhden veneen katolta.


Nuorison toiveesta kävin heidän kanssaan
Madame Tusssaudin vahakabinetissa.
Siellä riittikin taas katseltavaa ja kuvattavaa.
Minä ja kissat pääsimme oikein kuninkaalliseen seuraan!


Otimme toki huomioon myös amerikanenglannin osaamisen
ja kävimme tapaamassa myös Obamaa.


Lisäksi sekä teinit että kissat kuvasivat selfieitä ties kenen kanssa.
Pojan suosikkibändi on the Beatles,
ja kissatkin halusivat naukua heidän tahtiinsa.


Ja piti se Beatlesin kuuluisa levynkansisuojatiekin
käydä ylittämässä Abbey Roadilla.


Baker Streetin numerossa 221b.
Ovella Salt joutui pidätetyksi!


Holmesin vuokraemäntä on näköjään käsityöihmisiä,
sillä hänen huoneestaan löytyi rukki.


Toweri of London oli myös vierailulistallamme.


Towerin linnoituksella on pitkä historia,
ja siellä on todella paljon nähtävää.
Kuuluisimpia nähtävyyksiä taitavat olla
huikean kauniit kruununjalokivet. 
Niitä ei kuitenkaan saanut kuvata.


Towerissa vartioivat Beefeaterit,
ja tokihan Chillin piti päästä sellaisen kanssa kuvaan,
kun sointui niin hyvin väriinkin.


Towerin alueella on monenlaisia rakennuksia
monelta eri aikakaudelta kuten Lontoossa muutenkin.
Tässä kuvassa näkyy hyvin tuo uuden ja vanhan rinnakkaiselo.


Towerissa on myös yksityisiä alueita,
joissa asuu henkilökuntaa ja vartiosotilaita.
Sinne näkyi muurilta,
ja siellä näytti olevan kivoja pikku puutarhoja.


Pääministerin asunto Downing Street 10
on tiukasti aitojen takana,
joten emme päässeet sen kuuluisan oven eteen.


Lontoossa on myös Chinatown,
jonka läpi kävelimme ihastelemassa
iltavalaistusta.


Kiertelimme ja katselimme paljon maisemia,
ja osuimme Green Parkiin samaan aikaan
kun ratsupoliisit juottivat hevosiaan suihkulähteellä.


Green Parkista suuntasimme
kuningattaren linnalle.



British Museumissa kävimme myös,
mutta siellä on niin paljon nähtävää,
ettei kaikkea jaksa millään kiertää kerralla.
Katselimme muumiot ja egyptiläiset veistokset
 ja kiersimme Amerikka-osastot sekä osia Aasiasta.

Nämä suolista tehdyt "kuoritakit" olivat aikansa
huikea innovaatio pohjoisessa Amerikassa.




Kauniita käsitöitä ja kankaita oli
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen osastolla.



Kuin myös Afrikassakin.



Välillä piti vahvistaa itseään.
Etualalla perinteinen brittiläinen
Victoria sponge -kakunpala.
Hyvää oli.


Maistuvia perinteisiä englantilaisia ruokia,
kuten piiraita tai kalaa ja ranskalaisia
löytyy parhaiten pubeista.



Päätimme jo etukäteen käydä katsomassa jonkun musikaalin,
ja tyttären toiveena oli the Phantom of the Opera.


Me muut olemme sen jo aikaisemmin nähneet,
mutta ei se haitannut yhtään.
Esitys on uudelleen nähtynäkin hieno!
Liput ostimme netistä jo etukäteen.


Hetken mielijohteesta kävimme kysymässä lippuja
paikan päällä myös the Lion Kingiin.


Leijonakuningas oli tyttäremme supersuosikki, kun hän oli pienempi.
Musikaali oli hänelle kuusi vuotta sitten niin suuri kokemus,
että nostalgisista syistä hän halusi nähdä sen myös nyt vähän isompana.
Edellisestä kerrasta kun on 15-vuotiaan mittakaavassa
todella pitkä aika.

Lippuja oli niukasti jäljellä,
joten jouduimme tyytymään omaan aitioon!
Tuolla oikeassa ala-aitiossa minä ja nuoriso istumme.


Liput eivät olleet edes kalleimmasta päästä,
sillä tuolta sivusta oli hieman rajattu näkyvyys.
Siitä kompensaationa lippuihin kuului myös
juomat, naposteltavaa ja suklaakonvehteja aitioon tarjoiltuna.


Leijonakuningas on visuaalisesti aivan huikeaa katsottavaa,
musiikista nyt puhumattakaan.
Tässä videolinkki musikaalin mainokseen,
jos haluat nähdä pikku väläyksen.


Nämä musikaalin asut kuvasin edellisellä matkallani
Victoria & Albert -museossa.


Tämä oli kyllä mahtava päätös matkallemme.
Kissatkin pääsivät katsomaan isompien
kissojen seikkailuja.


Yksi reissun kohokohdista oli vierailu
Harry Potter -elokuvien kuvauspaikoilla.
Siitä kerron erillisessä postauksessa
toisella kertaa.


Nyt toivotan mukavaa loppuviikkoa
ja lämpimiä terveisiä Lontoosta!