tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen

Pääsiäinen on vietetty ja arkeen palattu.
Arjen alkamisessa mukavaa oli se,
että työviikko alkoi ja olikin jo tiistai.
Melkein kuin viikko olisi jo voiton puolella,
vaikka on oltu vasta yksi päivä töissä.


Pääsiäisen alla päätin osallistua
pääsiäisteemaiseen KAListeluun
Olen ollut mukana kolmessa yhteisneulontaprojektissa,
jotka ovat olleet joulun alla.
Nyt oli kiva osallistua kerrankin
johonkin muuhun vastaavaan.
Joulusukkia on jo tarpeeksi.

Tämä yhteisneulonta alkoi palmusunnuntaina
ja päättyi ensimmäisenä pääsiäispäivänä.
Minä laitoin sukat puikoille vasta tiistai-iltana,
joten jouduin tekemään heti kerralla
kolmen päivän urakan.


En käyttänyt ohjeen värejä,
sillä halusin kuluttaa varastojani.
Sopivaa vaaleanvihreää ja oranssia
löytyi melkein täydet kerät.

Kuviovärinä oli tarkoitus käyttää valkoista,
mutta en voinut vastustaa kiusausta
tehdä ensimmäisen raidan tiput keltaisella.

Seuraavaan raitaan tuli lampaita,
ja valitsin kolmanneksi kuvioväriksi suklaanruskean.
Tähän vaiheeseen sukkani jäivät,
kun lähdimme pääsiäisen viettoon.


Pääsiäsilomasella vierailimme koko perheen voimin 
Etelä-Pohjanmaalla lapsuuteni maisemissa.

Pääsiäisen aikaan osui myös mieheni syntymäpäivä,
joten kakku piti tietenkin leipoa.
Minä tein pohjan ja nuoret koristivat.


Lapsuudenkotini keittiössä kakkua paistaessani 
muistelin omaa äitiäni leivontapuuhissa.

Keittiön ylimmässä laatikossa
kauhojen ja lastojen ja veitsien joukossa
oli äidin jäljiltä edelleen
kolme ohutta metallista sukkapuikkoa.
Tuossa kuvan yläreunassa ne näkyvät.


Näitä puikkoja ei tietenkään käytetty neulomiseen,
vaan niillä kokeiltiin kakun kypsyyttä.
Kokeilin samaa konstia,
ja kyllä sukkapuikoista on apua moneen asiaan!
Nuo puikot vien aikanaan talteen
omaan keittiööni ja vaalin äidin oppeja.

Äidin leivonta- ja neulontapäivät ovat auttamattomasti ohi.
Nykyään hän enimmäkseen nukkuu.
Joskus hän jaksaa vielä jutella jotakin.
Joskus hän tuntee minut,
joskus luulee omaksi äidikseen
tai lapsuudenystäväkseen.
Miten milloinkin.

Pohjalaiseen pääsiäisenviettoon
kuuluu aina pääsiäiskokko
lankalauantain iltana.
Tietenkin kävimme sitäkin ihmettelemässä.


Poikkesimme myös mökillä toteamassa,
ettei kevät vielä ollut edennyt kovin pitkälle.


Retkeilimme mökillä sen verran,
että sytytimme tulet takkaan ja paistoimme makkaraa.


Ja aina kun oli aikaa
jatkoin sukkia eteenpäin.
Äidin vuoteen äärelläkin tuli taas istuskeltua
puikkoja kilistellen.


Lauantaina sain toisen sukan
samaan vaiheeseen ensimmäisen kanssa
ja ensimmäisen kantapään valmiiksi.
Kantapää tehtiin ristiinvahvennettuna.

Lopulta sain molemmat sukat
kärkeä vaille valmiiksi
ennen Pohjanmaalta paluuta.
Automatkalla oli helppo tehdä sukat valmiiksi,
kun enää tarvittiin yhtä väriä.


Langatkin sain pääteltyä
maanantai-iltana kotona,
joten ennen arjen alkua tuli valmista.


Tämä oli mukava projekti tähän vuodenaikaan.
Tosin nyt kun sukat ovat valmiina,
pääsiäinen onkin jo ohi.


Ensi vuonna aion viettää koko pääsiäisen
näissä värikkäissä sukissa!








tiistai 11. huhtikuuta 2017

Hiljaiseloa

Kevät on edennyt hiljaiselle viikolle saakka,
ja hiljaista on ollut täällä Sohvaneulomossa
jo pidemmän aikaa.

Mikä lie kevätväsymyt on iskenyt,
kun en ole jaksanut kirjoitella yhtään mistään.
Mutta kyllä täällä vielä ollaan hengissä!

Sain tässä taannoin jatkettua
viime vuonna aloittamaani neuletakkia.


Tällaisen kuvan jaoin Instagramissa
pari viikkoa sitten.
Tästä on edetty jo siihen saakka,
että ensimmäinen hiha on yli puolenvälin.

Tämä työ on kuitenkin taas tauolla,
koska sain tällaisen kasan lankaa.


Lupauduin talkoilemaan näistä sinimustia körttipipoja
Herättäjäjuhlilla myytäväksi.
Puolitoista pipoa on nyt valmiina.


Musta lanka sopiikin hyvin hiljaiselle viikolle,
vaikka toisaalta tuleva pääsiäsinen
ja kevään eteneminen suorastaan huutavat 
kirkkaampia värejä puikoille.


Päätin siis värien kaipuussani aloittaa 
Taimitarhan pääsiäissukat,
vaikka olenkin muutaman päivän myöhässä.


Tämähän on siis knit-along -projekti,
jossa ohjetta julkaistaan joka päivä
hieman eteenpäin.

Ohjeet ilmestyvät päivittäin
 Niina Laitisen Facebook-sivulle, siis tänne.
Ohje on 7 veljestä -langalle,
ja viimeinen pätkä ohjetta ilmestyy
ensimmäisenä pääsiäispäivänä 16.4.


Tällaisella värikombolla laitan sukat tänään puikoille,
ja ehkäpä lisään fiiliksen mukaan
vielä joitakin muitakin sopivia jämävärejä mukaan.

Ajattelin käyttää kotoa löytyviä lankoja,
mutta kuinkas taas kävikään?
Jouduin tietenkin kiertämään kaupan kautta,
sillä eihän minulla ollut yhtään valkoista.
Lankavarasto kasvoi taas
yhden kerän verran.


Sitten vaan pääsiäistä odottamaan.

Minulla onkin odotettavaa, 
sillä olen ollut hiihtolomasta saakka
karkkilakossa.
Sokerihumalaa siis tiedossa :-D



perjantai 10. maaliskuuta 2017

Varpaat sinisinä

Minulla on aina kylmä varpaisiin.
Onneksi rakastan villasukkien kutomista,
joten lämmikettä riittää,
eivätkä varpaani joudu olemaan
siniset kylmästä

Tänään varpaani kuitenkin ovat siniset,
mutta aivan muusta syystä:
Minulla on uudet siniset sukat!


Olen neulonut tämän talven aikana
kahdeksan sinivalkoista vauvapipoa
ja viisi paria sinivalkoisia vauvasukkia.


Nyt kun punnitsin kädessäni
Handun ihanaa sinistä lankaa,
päätin minäkin olla juhlavuoden kunniaksi
sinisten sukkien arvoinen.


Kaiken lisäksi sukkavarastossani
ei ollut yksiäkään ihan tavallisia
lyhytvartisia ohuita villasukkia.


Neuloin nämä sukat varpaista aloittaen.
Koska olen tätä ennen tehnyt vasta kolmet
varpaista aloitetut sukat,
jouduin taas hieman etsimään ohjeita.

Todella hyvä ja selkeä luotto-ohjeeni
Siellä on myös kätevästi ohjeet ja linkit
erilaisiin sukissa tarvittaviin tekniikoihin.
Harvoin kun tekee, jouduin taas kerran
luomaan silmukatkin ohjeen kanssa.


Harkitsin ensin tekeväni tiimalasikantapään,
mutta päädyin kuitenkin jälkeenpäin tehtyyn kantapäähän.
Se näyttää aina yhtä hassulta,
mutta voi kuinka hyvin se istuukaan jalkaan!
Tämä on kyllä aivan huippuhyvä kantapää.


Varressa käytin 3 oikein 1 nurin -joustinta,
joka on mielestäni nätti.
Ei se kyllä ehkä jousta ihan yhtä hyvin 
kuin 2 oikein 2 nurin.
Sukista tuli joka tapauksessa
oikein sopivat ja kivat.
Lankaa kului 70 grammaa.


Nyt onkin mukava kotoilla
viikonlopun kunniaksi
uusissa villasukissa!


Tämän viikon huippukohtia oli muuten se,
että sain oikein mukavaa postia!
Olin voittanut Kätevän vaimon blogiarvonnassa
kolme kerää vaaleansinistä
Sandnes Duo -lankaa,
joka sisältää merinoa ja puuvillaa.
Paketissa oli myös Succaplokin puikottimet
ja kiva kortti.


Tämä oli jo toinen arvontavoitto
tänä vuonna, joten onnea on riittänyt siinä suhteessa!

Itse en ole koskaan arponut mitään 
täällä Sohvaneulomossa,
mutta näistä voitoista innostuneena
ajattelin minäkin laittaa asian mietintämyssyyn.

Oikein rentouttavaa viikonloppua!







tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kämmekkäät

Olen ollut oikein tyytyväinen uusimpaan huiviini.


Harmi vaan, ettei lankaa ollut enempää.
Kaipasin nimittäin huivin seuraksi
uusia kämmekkäitä.

Edelliset kämmekkääni olivat tällaiset.


Viime talvena hukkasin näistä toisen.
Se löytyi kyllä pari päivää myöhemmin
työpaikan parkkipaikalta,
valitettavasti vaan aivan rikkinäisenä,
lumiauran ruhjomana.
Oli siis aika neuloa uudet.

Lankakaappia penkoessani löysin tällaiset kerät, 
joissa ainakin oli hieman samantapaisia värejä
kuin uudessa huivissani.


Päätin tällä kertaa kokeilla intialaista peukalokiilaa,
jota niin monet ovat kehuneet
helpoksi ja hyvin istuvaksi.
Ohjeen etsin Novitalta.


No eivät olleet toiset turhaan kehuneet,
sillä tämä peukalo on todellakin helppo tehdä.
Neuloessa meinasi tosin välillä tulla uskonpuute,
kun en heti hahmottanut, miten työ etenee.
Lopputulos oli kuitenkin
erittäin onnistunut!


Sininen tuli hallitsevaksi väriksi,
koska tein sillä alun ja lopun.
Keskiosan raidoitin toistamalla tällaista rytmiä:
*3 krs raitalankaa
1 krs sinistä
1 krs raitalankaa
1 krs sinistä*

Sinistä tuli siten tasaisin välein,
ja raitalangan mukana muut sävyt
vaihtelevat kivasti.


Kämmekkäät ovat siitä kivat,
että niitä voi pitää joko yksistään
tai sitten nahkasormikkaiden päällä
lisälämpöä tuomassa.


Näistähän syntyi loppujen lopuksi
huivini kanssa melko samansävyiset,
vai mitä?


Huivin lisäksi kämmekkäät sopivat hienosti
myös Lontoosta ostamani
Cath Kidstonin käsilaukun kanssa.


Kyllä nyt kelpaa!








keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Tulevalle hiihtäjäsankarille

Minä vietän tällä viikolla hiihtolomaa,
vaikka en olekaan käynyt suksien päällä kertaakaan.
Sen sijaan olen neulonut taas pienet
sinivalkoiset sukat.


Nämä on neulottu siniraitaisesta
Roosa-nauha -sukkalangasta
ja valkoisesta Alizesta.
Tällä kertaa tein ihan tavalliset perussukat
2 oikein 2 nurin varrella ja tiimalasikantapäällä.

Hiihdon MM-kisojen kunniaksi
päätin käyttää kuvausrekvisiittana
isäni vanhoja sinivalkoisia suksia.


Ties vaikka nämä sukat päätyisivät
tulevaisuuden hiihtäjäsankarille.
Joka tapauksessa toivotan
hyviä ja turvallisia latuja
uudelle Suomalaiselle. 



perjantai 17. helmikuuta 2017

Sinipunaista kaulalle

Minulla on tummansininen takki
ja punaiset kengät.
Tämä arkinen asu kaipasi
jotakin uutta kaulalle.


Käsityömessuilta löysin juuri sopivaa lankaa.
Väri on kuin tehty ulkovaatteitteni kaveriksi.


Muutaman aloituksen ja purkamisen jälkeen
kaulallani on nyt tällainen.


Minulla on jonkinlainen ongelma huivien kanssa.
Kolmiohuivit ja kaikki ihanat pitsiunelmat
ovat kyllä ihania ja kauniita,
mutta minä en oikein osaa käyttää niitä.

on oikeastaan ainoa,
joka on jatkuvasti aktiivisessa käytössä.


Se on riittävän pitkä,
jotta sen saa solmittua kaulalle
tai sitä voi pitää harteilla lämmikkeenä.


Viime talvena neuloin Tuulen tyttärestä
mutta se on jäänyt todella vähälle käytölle.


Tämä on hieman liian lyhyt,
että sen saisi solmittua edestä.
Minä vaan en oikein osaa käyttää tätä.
Tai ehkäpä parempi termi olisi,
että en viihdy tämäntyyppisissä huiveissa.

Tällä kertaa ajattelin,
että en edes yritä tehdä mitään kolmiomaista.
Siitä tulisi taas liian lyhyt,
koska lankaa oli vain yksi
sadan gramman vyyhti.

Päätin tehdä ihan tavallisen suoran kaulaliinan,
jonka saisi kiedottua kunnolla kaulan ympärille.


Tavoite onnistui, sillä kaulaliinalle tuli pituutta
suunnilleen puolitoista metriä.
Sen saa solmittua hyvin kaulalle
monellakin tavalla.


Toteutus on tavallista ainaoikeaa neulosta,
mutta tein välillä kolmen reikärivin sarjoja.
Ne on toteutettu ihan tavallisella
langankierto ja 2 oikein yhteen -tekniikalla.


Tällä tavalla kaulaliinasta tuli lämmin,
mutta reikien ansiosta myös sen verran ilmava,
ettei se ole liian kuuma sisäkäyttöönkään.


Kuten kuvista näkyy, 
kaulaliinassa on toinenkin pieni muutos
tavalliseen suoraan kaulaliinaan verrattuna.
Tässä neule nimittäin menee vinottain.

Vinouden toteutin sellaisella helpolla kikalla,
että neuloin aina nurjan puolen alussa kaksi oikein yhteen.
Oikealla puolella puolestaan lisäsin yhden silmukan
neulomalla sekä etu- että takareunasta.

Silmukkamäärä pysyy koko ajan tasaisena,
mutta neule tulee kivasti vinottain.
Kaulaliinan päät ovat kolmiomaiset.


Hyvinhän tämä käy sinisten farkkujen,
sinisen takin ja punaisten kenkien kaveriksi!


Lankaa meni koko vyyhti.
Vain pikkuruinen pallura
päätyi muistoksi lankapurkkiini.


Mukavaa viikonvaihdetta!