sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Markkinamuistoja

Tänäkin vuonna kävin
elokuun toisena viikonloppuna
Isonkyrön 1700-luvin markkinoilla
kuten joka vuosi jo pitkän aikaa.

Pari markkinapostausta on tullut aikaisemmin kirjoitettua,
mutta nyt on tullut parin vuoden tauko,
joten on taas korkea aika kertoa
näistä kesän parhaista markkinoista.


Markkinat pidetään vuosittain
Isonkyrön vanhan kivikirkon ja kotiseutumuseon pihapiirissä.
Miljöö on kuin tehty tällaisille
vanhan ajan markkinoille.


Markkinoille pääsee kauempana sijaitsevilta parkkipaikoilta 
kätevästi Zetor-traktorikyydillä.


Tänä vuonna en muistanut ottaa traktorista kuvaa,
mutta onneksi arkistosta löytyi vanhempi kuva.


Vaikka nykyaikaa eletäänkin,
on näiden markkinoiden järjestelyissä otettu huomioon
menneiden vuosien tunnelma.

Tienvarren ajoväylät oli toki reunustettu
modernisti muovinauhalla,
mutta ne oli kiinnitetty vanhoihin heinäseipäisiin.
Tällaisia oli kylänraitin varrella
satojen metrien matkalla.


Markkinoiden myyjiltä edellytetään vanhanaikaista pukeutumista.
Tässä pari esimerkkiä myyjien asuista.




Nämä tuohituotteiden myyjät olivat pukeutuneet 
näyttävästi valmistamiinsa tuohiasusteisiin.


Kojut on valmistettu puusta
ja reunustettu säkkikankaalla.


Monessa kojussa oli kauniita kylttejä.


Lauantaina aamupäivällä 
markkinoilla oli melko rauhallista.


Mutta myöhemmin iltapäivällä
väkeä oli liikkeellä todella paljon.


Markkinoilla on myynnissä monenlaisia tuotteita.
Tarjolla on paljon koruja, käsitöitä, vaatteita, laukkuja,
keramiikkaa, leivonnaisia ja vaikka mitä muuta.
Lankaa ja neulomuksiakin.


Keppihevosiakin löytyy,
kun tarkasti katsoo.


Välillä markkina-alueen poikki marssi
sotilaita, jotka pitivät leiriään
lähempänä jokirantaa.


Minä en tänä vuonna ostellut kovinkaan paljon,
mutta ikkunaostoksia tein...


Tämä Puuketun valmistama ikkuna 
tulee kesän aikana remontoimamme huoneen seinälle.
Tästä remontista on tarkoitus
kertoa enemmänkin,
kunhan saan aikaiseksi.


Markkina-alueella sijaitsee Isonkyrön kotiseutumuseo.
Museon suuressa tuvassa on markkinoiden aikaan kahvio,
ja siellä saa kahvitella museon pöydän ääressä
ja ihailla samalla vaikkapa keskeneräistä mattoa.


Museossa oli myös paikallisia naisia
kutomassa sukkia ja kehräämässä.


Tässä karstataan villaa ennen kehräämistä.


Kehrääminen näyttää aina yhtä kiehtovalta,
ja sitä olisi varmasti mukava joskus kokeilla.


Tässä lyhyt videopätkä rukin ääreltä.


Värttinällä kehräämistä en ollut nähnyt
koskaan aikaisemmin.


Se vasta näyttikin erikoiselta,
tässä siitäkin hieman videota. 



Vietimme markkinoilla oikein mukavan päivän
ja ensi vuonna taas uudestaan.
Laitahan sinäkin kalenteriisi
ensi vuoden 1700-luvun markkinat
10. -12.8.2018

Tässä vielä linkit aikaisempiin markkinapostauksiini: