Kenen sohvalla istut?

Sain nelikymppisenä selätettyä koulun käsityö- ja liikuntatuntien traumat. Nykyään neulon ja virkkaan päivittäin sekä harrastan 4-5 tuntia liikuntaa viikossa. Ihmeitä voi siis tapahtua! Sekä liikunta että käsitöiden tekeminen on minulle terapiaa - ilman niitä en varmaan jaksaisi kaikkia arjen haasteita.

Neulomisen ja liikunnan lisäksi pidän kovasti lukemisesta. Katselen myös mielelläni maailmaa kamerani linssin läpi, vaikkapa täällä omassa pihassani tai lenkkipolun varrella, ja mielelläni toki myös muilla mailla. Matkustella haluaisin paljon enemmän, mutta realiteetit eivät aina anna siihen mahdollisuuksia. Kiinnostus vieraisiin kieliin ja kulttuureihin veivät minut aikoinaan sellaiselle tielle, että nykyään tienaan lankani opettamalla vieraita kieliä.

Rinnallani on kulkenut aviomies vuodesta 1990. Perhettämme on siunattu myös kolmella lapsella, joista ensimmäinen on jo lentänyt pesästä opiskelemaan, toinenkin opiskelee kotoa käsin ja kolmas käy vielä koulua.

Kotiarjen lisäksi minulla on parinsadan kilometrin päässä kotikonnuillani Alzheimerin tautia sairastava liikuntavammainen äiti. Hän asuu nykyään hoitokodissa, mutta pyrin käymään mahdollisimman usein. Siis liian harvoin. Välillä tuntuu, että äidin, vaimon, tyttären ja opettajan roolien välimaastossa tasapainoileminen ei ole ihan helppoa.

Neulon pääasiassa sohvalla televisiota katsoessani, siksi blogini on nimeltään sohvaneulomo. En halua olla sohveperuna, mutta sohvaneuloja voin olla!

Mukava kun poikkesit, neulomisiin!

Anniina