maanantai 3. syyskuuta 2018

Nostalgisissa tunnelmissa

Tänä kesänä olin useaan otteeseen nostalgisissa tunnelmissa. Edellisessä postauksessani olin menneiden aikojen tunnelmissa Seurasaaressa. Sen lisäksi kävin kesälomalla myös Amurin työläismuseokorttelissa Tampereella. 

Amurissa on helppo bongata paljon ihania käsitöitä ja käsityötarvikkeita. Jos museo kiinnostaa, kannattaa lukea postaukseni Amurista vuodelta 2014 täältä.


Amurin työläismuseokorttelissa on sisustettu huoneita eri vuosikymmeniltä. Tällä vierailulla minut pysäytti erityisesti alla oleva huone, koska se on sisustettu syntymävuoteni 1968 tyyliin. Tällainen tyyli oli siis in silloin kun minä synnyin. 

Matikkanerot varmaankin huomaavat, että sitä ollaan nyt viisikymppisiä. Tämä virstanpylväs ja se, että tyhjensimme kesällä lapsuudenkotiani, ovat saaneet minut välillä hyvinkin nostalgisiin tunnelmiin. Lisäksi vietimme kesän aikana ikätoverieni kanssa yhteisiä viisikymppisiä luokkakokouksen merkeissä. Tapasin myös nuoruuteni kuorokavereita ja mökkeilin yhdessä yläasteaikaisen kaveriporukkani kanssa sekä juhlin rakasta ikätoveriystävääni. Nostalgiaa kerrakseen yhdelle kesälle!

Lapsuudenkotiani tyhjentäessäni löysin paljon vanhoja jo lähes unohtuneita asioita. Liikuttuneena tyhjensin kaappeja ja lajittelin tavaraa säilytettäviin ja poisheitettäviin. Astiat tuovat minulle niin paljon muistoja mieleen, että niitä en malttanut laittaa kiertoon ainakaan vielä. Osa astioista on jo löytänyt uuden kodin meiltä ja veljeni kodista. Paljon laitettiin varastoon ainakin siihen saakka, kunnes kaikki jälkeläiset ovat ehtineet katsoa, mitä haluavat itselleen käyttöön tai muistoksi.

Mökillä retroastiat ovat juuri sopivia jokapäiväiseen käyttöön.  Esimerkiksi tällaiset.


Mökille sain aikaiseksi kunnnostaa myös yhden pienen kokopuisen pöydän, joka löytyi isän autotallista kaiken roinan alta. Pöytä oli muuteb ehjä, mutta uutta maalipintaa se kaipasi.

Alunperin pöytä oli luonnonvalkoinen, mutta nyt maalasin sen vanhanajan vihreällä. Väri osoittautui todella hyväksi.

Lapsuudenkodin keittiön kaappien tyhjennyttyä oli vaikea irrottaa viimeksi nämä hyllyjen reunapitsit. Niiden jälkeen vielä vessan pyyheliinakoukuista irti tutut nimet. Kyllä siinä silmänurkkia sai pyyhkiä muutaman kerran.

Mutta oli sen kaiken haikeuden lomassa myös paljon hauskaa. Suurta hupia oli kokeilla vanhoja vaatteita, joista löytyi yllättäen useampikin minulle sopiva retromekko, joista en malttanut luopua. Alla oleva mekko oli ehdolla omille synttäreilleni juhla-asuksi. Vasemmalla sama mekko äitini yllä vanhassa kuvassa, jonka värejä en saanut enää millään normaaleiksi.

Mekko on  kuitenkin sen verran karmeaa ja hiostavaa materiaalia, että päädyin toiseen asuun helteisenä päivänä juhliessani. Jos juhlat olisivat olleet talvella, olisi viininpunainen kimaltava mekko ollut hyvä vaihtoehto. Tässä kuvassa kyllä vatsa pömpöttää sen verran pahasti, että kunnon alusasuun pitää satsata, jos tätä mekkoa aion käyttää.


Juhlin viisikymppisiäni hyvin pienesti perheen ja lähimpien ystävieni kanssa. Ilta oli erittäin onnistunut ja mukava. Söimme hyvin ja joimme kakkukahvit, pientä ohjelmaakin oli.

Koska minulla ei enää ole äitiä ja isää, valitsin heidän jäämistöstään itse itselleni syntymäpäivälahjan. Viisikymppisen täytyy toki saada lahjaksi viiri, joten otin itselleni äidin vanhan säästöpankkiviirin.  Toinen lahjani on Nanny Stillin suunnittelema turkoosi Ruusu- maljakko 60-luvulta.


Näiden sekä muiden lahjojen ja korttien kanssa halusin itsestäni retrotyylisen syntymäpäiväkuvan,  sellaisen jossa poseeraan lahjapöydän takana ja mieluiten hyvin totisena. Sellaisia kuvia muistan nähneeni lukemattomista syntymäpäiväsankareista vanhempieni valokuva-albumeissa. Kokosin kuvaan rekvisiitaksi saamiani kortteja ja kukkia sekä tietenkin viirin. Lampunvarjostimen teki minulle lahjaksi taitava kälyni.

Vieressäni sohvalla on kaksi Marimekon paperikassia, joista toiseen ystäväni oli liimannut koristeeksi kuvia minusta koko ystävyytemme ajalta. Toiseen oli liimattu tulosteita tuotteista, jotka täyttävät tänä vuonna 50 vuotta. Niitä tuotteita oli koottu kassiin minulle lahjaksi. Mukana oli mm. Marimekon 50-vuotias tasaraitakuosinen meikkipussi, Pringles-sipsejä, Kinder-yllätysmunia, Valiojogurttia... 50-vuotiaita kuten minäkin. Mukana oli hieman arvokkaampana lahjana keltainen Grapponia-kulho ja lautanen. Nanny Stillin suunnittelema Grapponia-sarjakin täytti tänä vuonna  50 vuotta. 

Toiselta ystävältäni sain lahjakortin Stockmannille sellaisilla saatesanoilla, että se pitää käyttää johonkin turhuuteen. Astioitahan minulla riittää, mutta koska lahjakortti piti käyttää turhaan, ostin lisää astioita. 

Nämä ihanat kupit ovat cappuccinokuppeja, joten ne ovat juuri sopivan kokoisia suurelle kahville ja käyvät mainiosti teekupeiksi. Teekuppeja meillä ei itse asiassa juuri olekaan, joten siinä mielessä ostos ei ollutkaan niin turha.


Sarja on nimeltään Spring to life. Samaa sarjaa on myös taustalla näkyvä tapetti huoneessa, jonka remontoimme vuosi sitten. En osannut valita yhtä neljästä kauniista väristä, joten päätin ostaa yhden jokaista. Näin voi valita oman kuppinsa fiiliksen mukaan. Aamukahvi kyllä maistuu ainakin kaksi kertaa paremmalta kauniista kupista. Kyllä sitä joskus on mukava hienostella ja ottaa tällainen sen jokapäiväisen Muumimukin sijaan.

Tällaista viisikymppisnostalgiaa tällä kertaa. Käsitöitäkin on kyllä tehty, mutta tällä hetkellä on useampi työ kesken, joten niistä ei ole mitään raportoitavaa. Toivottavasti ensi kerralla on taas jotain valmista esiteltäväksi. Aurinkoista ja lämmintä syyskuuta sinulle!