keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Päiväunien aika

Nyt on aika mennä päiväunille tuonne sohvalleni, sillä suuren suuri projekti on saatu valmiiksi.
Huomaatko sohvanreunalla mitään uutta?


Uusi peittohan se siinä.

Yli kolme vuotta sitten virkkasin ensimmäiset palat,
ja tästä postauksesta saaduilla kiukku-adrenaliineilla päätin, että nythän se muuten valmistuu.
Ja nyt se valmistui.
Kylläpä sen alla on mukava köllötellä lämpimässä, kun ulkona paukkuu pakkanen.


Peittoon tuli 80 palasta.
Kokoa 108x138 cm.
Yllättävän paljon meni aikaa viimeistelyissä, sillä virkkasin jokaiseen palaan vielä yhden kerroksen harmaata - niin ja ne lankojen päättelyt...
Palasten yhdistelyyn ja reunuksen virkkaamiseen sain kulutettua viisi päivää.
Reunaan virkkasin ensin yhden kierroksen kiinteitä silmukoita, ja sitten nielä nirkkoreunan.


Peitossa on monta mukavaa muistoa.
Tuossa palassa on lankaa, josta äiti teki minulle villapaidan.
Kulmapalassa näkyy myös vähän tuota nirkkoreunusta.


Tuosta langasta tein sukat itselleni yhdellä mukavalla Lontoon matkalla.
Sukat tulivat valmiiksi lentokoneessa, ja kutsunkin niitä edelleen lentosukiksi.


Lähes jokaisesta langasta muistan, mistä se on peräisin ja mihin olen sitä käyttänyt.
Ystävien sukkiin, omien lasten sukkiin, omiin tunikoihin, villatakkiin, ...
Jämälankoja kului paljon, ja monenlaista lankaa.
Paljon on seiskaveikkaa, mutta myös nallea ja muita lankoja, joista en tiedä mitään.
Keräilin nimittäin jämiä myös äitini lankakoreista, hän kun ei niitä enää tarvitse.

Lukaisin vanhan postaukseni äidin lankakoreista, ja huomasin että se on kirjoitettu päivälleen kaksi vuotta sitten! Silloin lupailin jonakin päivänä virkata äidin jämälangoista vaikkapa peiton.
No nyt se peitto on tehty, ja on siinä äidinkin lankoja, vaikka myös paljon omiani.


Lankalaihikseen lasken kuitenkin vaan tämän vuoden aikana virkkaamani lisäpalat sekä yhdistelyyn ja reunukseen kuluttamani langat.
Niihin meni 360g, eli edelleen ollaan miinuksella!

Ihana peitto!
Taidanpa torkahtaa.

9 kommenttia:

  1. Huh, hu että on kaunis kokonaisuus! Ihana peitto!

    VastaaPoista
  2. Mahtava peitto! Minä olen myös virkkaamassa isoäidinneliöpeittoa parhaillaan.

    VastaaPoista
  3. Ihanan värikäs peitto! Näistä neliöistä ei kyllä millään saa tarpeekseen :)

    VastaaPoista
  4. IHANA peitto, ja mukavia muistoja täynnä. Kelpaa siun nyt ottaa nokoset tuon ihanuuden alla:))

    Miulla kans peitto loppusuoralla.

    VastaaPoista
  5. Kiitos teille kaikille mukavista kommenteista ja kehuista. Olen kyllä itsekin erittäin tyytyväinen peittooni. Vaikka siinä ei ole kahta samanlaista palaa, ja se on todella värikäs, tuo harmaa jotenkin rauhoittaa ja saa ne kaikki sopimaan yhteen. Joskus olisi kiva tehdä peitto ihan suunnitellusti tietyistä väreistä, mutta siihen pitäisi sitten ostaa langat ihan erikseen, ei taitaisi riittää jämiä kuitenkaan samoista sävyistä niin paljon. Ajattelin myös, että josko jokaiselle lapselle tekisi omat peitot... Mutta seuraavalla kerralla pitää alusta asti olla selvillä yhdistämisväri, jotta voi jo paloja virkatessaan virkata neliöön samanväriset reunukset ja tosiaankin jatkossa jokainen pala langanpäitä myöten valmiiksi kerralla! Tuollaista viimistelyurakkaa ei enää uudestaan, kiitos.

    VastaaPoista
  6. Mä ihastelen aina noita peittoja, mutta totuus lienee, etten koskaan saisi itse moista valmiiksi. Siis nostan hattua! Jämälangoista löytyi näköjään ihania värikomboja :)

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät viestin vierailustasi.