sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Sinivalkoiset körttisukat

Viimeiset neljä postaustani olivat reissupostauksia aivan ihanalta äiti-tytär -matkalta Baijeriin ja Itävaltaan. Ensimmäisessä reissupostauksessani  kerroin aloittaneeni sinivalkoista matkakäsityötä lentokoneessa.


Toisen kerran tuo käsityö näkyi toisessa reissupostauksessa, junamatkalla Münchenistä Salzburgiin.


Sillä matkalla olin saanut sukan jo kantalappuun saakka. Yhtenä iltana salzburgilaisessa hotellissa koko siihenastinen tekeleeni joutui kuitenkin purkuun, sillä sukan varresta oli tulossa liian väljä. Aloitin uudelleen alusta pienemmällä silmukkamäärällä. Se oli viisas ratkaisu, vaikka työ toki hidastuikin merkittävästi.

Kolmannessa ja neljännessä reissupostauksessa käsityötä ei näkynyt, koska matkalla oli koko ajan niin paljon muuta mielessä. Kotimatkalla lentokoneessa sain taas hieman kudottua. Reissukäsityö ei siis edennyt kovinkaan ripeästi, kun se edistyi 11 päivän aikana vain tähän vaiheeseen.


Nyt sukat ovat kuitenkin valmiit, paria päivää vaille neljä viikkoa aloituksen jälkeen.

Kuten kuvasta näkyy, päätin tehdä ihka ensimmäiset körttisukkani. Ajatus lähti siitä, että olin juuri neulonut talkootyönä neljä körttipipaa oikein perinteisissä körttiväreissä musta ja sininen. Nyt halusin puikoille raikkaampaa värimaailmaa, mutta päätin jatkaa körttiteemalla. Halusin myös kokeilla arvonnassa voittamaani Katian Cotton stretch -lankaa.

Keski-Pohjanmaan körttisukan tarina on sellainen, että joskus körttiseuroissa oli saarnamiehellä ollut tällaiset sukat jalassaan. Talon emäntä oli kiinnittänyt huomiota saarnamiehen kauniisiin sukkiin ja ollut ilmeisesti kiinnostuneempi sukkamallista kuin saarnan sisällöstä. Seurojen aikana emäntä oli painanut sukan mallineuleen mieleensä. Siitä lähtien tämä malli on kiertänyt emännältä toiselle ja päätyi nyt minunkin puikoilleni tällaisin seurauksin.


Körttisukkien tarina on kerrottu monessakin blogissa, mutta sen todenperäisyydestä en ole saanut varmuutta. Sukkia neulovalle ihmiselle tarina kuulostaa hyvinkin realistiselta. Minä ainakin kiinnitän aina huomiota toisilla näkemiini neulomuksiin ja saatan unohtua pohtimaan, että kuinkahan tuo oikein on tehty, kun näen jollakin jotakin kiinnostavaa.

Kukaan ei siis kai tiedä, kuka mallin on alunperin keksinyt, mutta kyseessä on perinteinen pohjalainen malli. Minä muistan nähneeni tämantapaisia sukkia jo lapsuudessani ja onpa minulla yhdet tosi vanhat äitini tekemät tallella.


Nämä ovat jo todella kuluneet, varvaskin saa hyvää tuuletusta. Äidin neulomia en kuitenkaan raaski heittää pois, ne kun ovat äidin tekemät. Sen äidin, joka vielä on elossa, mutta on jo suurimman osan aikaa muissa maailmoissa.


Kuinka ollakaan, uusia sukkia kutoessani otin pesuun äidin villasukkia. Siinä kasassahan oli myös yhdet körttisukat, joissa on hieman pidempi varsi.


Sain siis omien uusien sukkieni kanssa kuvaan kahdet vanhat: Yhdet omatekoiset, yhdet äidin tekemät ja kolmannet ehkä äidin tekemät, mutta voivat olla myös lahjaksi saadut.


Uusiin sukkiin löysin ohjeen pikaisella googletuksella. Sukkahan näyttää kirjoneuleelta äkkiä katsottuna, mutta kuvio toteutetaan kätevästi nostetuilla silmukoilla. Kerrallaan käytetään siis vain yhtä lankaa kuten tavallisissa raitasukissa. Lankavan sivuilla on ohje Metsätie-sukkiin, jotka näyttävät tismalleen samoilta.

Minä päätin tehdä kuitenkin omiin sukkiini nilkkojen kohdalle resoria. Ajattelin, että ne istuisivat siten paremmin jalkaan. Näistä tuli siis körttisukat omilla mausteillani.


Kun tutkin noita kaksia vanhoja sukkia, huomasin kuitenkin muutakin eroa omaan malliini.


Kaikissa googlaamissani ohjeissa ja körttisukkien kuvissa  oli aina kolmen silmukan lyhyitä raitoja kolme päällekkäin. Vanhojen sukkien kuviossa on kuitenkin neljän silmukan raitoja ja niitä on neljä päällekkäin. Kuvio on siis leveämpi ja korkeampi. Kuvion päällä on vain kaksi kerrosta yksiväristä, kun omissani on kolme.


Tämä näyttää minusta melkeinpä paremmalta, ja on luultavasti perinteisempi mallikuvio. Nämä molemmat vanhat körttisukat ovat nimittäin jo melko kauan sitten neulottuja.
Omat tummansiniseni ovat 80-luvulta, äidin sukista en ole varma, mutta kulumisen perusteella aika vanhat.


Omiin sukkiini olen muutoin tyytyväinen, mutta kantalappu taisi jäädä vähän liian matalaksi.
Cotton stretch -lankaa oli mukavaa kutoa ja sukka tuntuu jalkaan miellyttävältä. Käytin numeron 3 neliskulmaisia puikkoja ja silmukoita laitoin 52.

Nyt odotan jännityksellä, kuinka tämä lanka kestää ja pysyvätkö sukat kuosissaan. Olisi kiva kuulla kokemuksia,  jos joku on neulonut tästä langasta sukkia.


Leppoisaa sunnuntaipäivää!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätät viestin vierailustasi.