maanantai 25. syyskuuta 2017

Lepää rauhassa

Hiljattain jouduin tekemään elämäni rakkaimman  ja raskaimman  käsityön. Nämä valkoiset sukat puettiin omalle äidilleni arkkuun hänen viimeiselle matkalleen.

Äitini hiipui hiljalleen pois, nukkui kaikessa rauhassa viimeiseen uneensa enkelin vartioidessa hänen vierellään.

En ehtinyt hänen viereensä viimeisen hetken koittaessa. Hyvästejä oli kuitenkin ehditty jättää  viimeisten viikkojen saattohoitovaiheen aikana. Olin ehtinyt silitellä ja pidellä kädestä. Kertoa, kuinka rakas hän minulle oli. Lukea hänelle iltarukouksia.

Olen kiitollinen siitä, että äiti sai elää pitkän elämän. Hän sai nukkua pois ilman tuskia ja kipuja.
Olen myös kiitollinen siitä, ettei viimeinen vaihe kestänyt kauempaa.

Äiti kuoli sunnuntaiaamuna. Samana päivänä otin puikot esille ja aloin surutyönä kutoa sukkia.

Äidille rakkaassa mökkirannassa oli loppukesäin kauneimpia iltoja. Puikkojen heiluessa oli hyvä pohtia asioita, muistella menneitä ja itkeskellä kaikessa rauhassa.

Sukat valmistuivatkin nopeasti. Aivan tavalliset valepalmikkosukat, mutta niin kauniit ja terapeuttiset. Rakkaudella neulottu.

Kuvasin ne vielä muistojen väreissä  äidin makuuhuoneen matolla. Viimeiselle matkalle mukaan
rakkautta ja lämpöä omasta kodista ja tyttären jaloista.

Nyt äiti saa levätä jälleen isäni vieressä, esi-isiensä ympäröimänä.

Tuntuu oudolta olla orpo. Enää en voi istuskella äidin luona neulomassa, kuten olen tehnyt lukemattomat kerrat.

Omat vanhemmat ovat niin tärkeitä ihmisiä, ettei heistä luopuminen ole varmasti kenellekään helppoa. Kuin eilen olisi ollut tuokin päivä, kun äiti ja isä istuivat kahvipöydässä.

Näistä kahvipöytämuistoista olen kertonut tällaisessa postauksessa.

Tässä harvinaisessa ei-poseerauskuvassa olin kutittamassa äitiä. Minulla on ylläni äidin neuloma villapaita ja äidillä omatekoinen neuleliivinsä.

Nyt jälkeenpäin olen kiitollinen siitä vuorotteluvapaasta, jonka sain pitää muutama vuosi sitten. Silloin ehdin viettää paljon aikaa äidin kanssa. Kävimme läpi vanhoja kuvia ja kirjottelin paljon muistiinpanoja.  Niistä ajatuksista voit lukea täältä.

Oman käsityötaitoni olen oppinut alunperin äidiltäni. Hänellä oli aina joku neuletyö kesken, mutta ihme kyllä en löytänyt hänestä yhtäkään kuvaa kutimen kanssa.

Onneksi minulla on tallella hänen tekemiään käsitöitä, esimerkiksi nämä sukat. Näistä ja muista sukista kerroin neljä vuotta sitten tällä tavalla.

Äitini käsityöjäämistöstä löytyy paljon lankoja.

Sekalaisia muistilappuja ja lankojen vyötteitä.

Oli liikuttavaa lukea esimerkiksi tätä yksityiskohtaista muistiinpanoa jostakin sukkaparista.

Teksti alkaa sanoilla "kairan jälkeen..." Äitini murteessa tehdään sukan varteen kaira. Se tarkoittaa joustinneuletta. Useinmiten äiti teki kaharen lykyn kairaa, joskus myös yhyren lykyn kairaa. Lykky tarkoittaa silmukkaa, joten kaharen lykyn kaira on joustinneule, jossa kudotaan 2 oikein 2 nurin.

Sukkien lisäksi äitini puikoilla syntyi kaikenlaisia muitakin ihanuuksia. Esimerkiksi tämä kissavillatakki lapselleni. Näistä omien lasteni neuleaarteista kerroin täällä.

Neuletöiden lisäksi äiti teki harvoin muita käsitöitä. Nuorena hän oli kuitenkin tehnyt tällaisen ryijyn.


Hoitokotiin muuttaessaan äiti otti mukaansa  lankakerän ja sukkapuikot. Kerran hänen komeroaan siivotessani löysin ne ja kysyin, vieläkö hän aikoo jotakin kutoa. Kuulemma ei enää huvittanut, eikä kädet enää toimineet toivotulla tavalla.

Toin silloin kerän ja puikot pois. Siinä äidin viimeiset neuleajatukset ovat vieläkin lapsuudenkodissani, puikot yhä hänen itsensä kerään painamina. Mitähän tuosta olisi voinut tulla?


Kiitos äiti kaikesta. Lepää rauhassa.


















sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Markkinamuistoja

Tänäkin vuonna kävin elokuun toisena viikonloppuna Isonkyrön 1700-luvin markkinoilla kuten joka vuosi jo pitkän aikaa. Pari markkinapostausta on tullut aikaisemmin kirjoitettua, mutta nyt on tullut parin vuoden tauko, joten on taas korkea aika kertoa näistä kesän parhaista markkinoista.


Markkinat pidetään vuosittain Isonkyrön vanhan kivikirkon ja kotiseutumuseon pihapiirissä. Miljöö on kuin tehty tällaisille vanhan ajan markkinoille.

Markkinoille pääsee kauempana sijaitsevilta parkkipaikoilta  kätevästi Zetor-traktorikyydillä.


Tänä vuonna en muistanut ottaa traktorista kuvaa, mutta onneksi arkistosta löytyi vanhempi kuva.


Vaikka nykyaikaa eletäänkin, on näiden markkinoiden järjestelyissä otettu huomioon menneiden vuosien tunnelma. Tienvarren ajoväylät oli toki reunustettu modernisti muovinauhalla, mutta ne oli kiinnitetty vanhoihin heinäseipäisiin. Tällaisia oli kylänraitin varrella satojen metrien matkalla.


Markkinoiden myyjiltä edellytetään vanhanaikaista pukeutumista. Tässä pari esimerkkiä myyjien asuista.



Nämä tuohituotteiden myyjät olivat pukeutuneet  näyttävästi valmistamiinsa tuohiasusteisiin.


Kojut on valmistettu puusta ja reunustettu säkkikankaalla.

Monessa kojussa oli kauniita kylttejä.

Lauantaina aamupäivällä  markkinoilla oli melko rauhallista.

Mutta myöhemmin iltapäivällä väkeä oli liikkeellä todella paljon.

Markkinoilla on myynnissä monenlaisia tuotteita. Tarjolla on paljon koruja, käsitöitä, vaatteita, laukkuja, keramiikkaa, leivonnaisia ja vaikka mitä muuta. Lankaa ja neulomuksiakin.

Keppihevosiakin löytyy, kun tarkasti katsoo.

Välillä markkina-alueen poikki marssi sotilaita, jotka pitivät leiriään lähempänä jokirantaa.


Minä en tänä vuonna ostellut kovinkaan paljon, mutta ikkunaostoksia tein...

Tämä Puuketun valmistama ikkuna  tulee kesän aikana remontoimamme huoneen seinälle. Tästä remontista on tarkoitus kertoa enemmänkin, kunhan saan aikaiseksi.

Markkina-alueella sijaitsee Isonkyrön kotiseutumuseo. Museon suuressa tuvassa on markkinoiden aikaan kahvio, ja siellä saa kahvitella museon pöydän ääressä
ja ihailla samalla vaikkapa keskeneräistä mattoa.


Museossa oli myös paikallisia naisia
kutomassa sukkia ja kehräämässä.


Tässä karstataan villaa ennen kehräämistä.


Kehrääminen näyttää aina yhtä kiehtovalta,
ja sitä olisi varmasti mukava joskus kokeilla.

Tässä lyhyt videopätkä rukin ääreltä.

Värttinällä kehräämistä en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin.


Se vasta näyttikin erikoiselta, tässä siitäkin hieman videota. 


Vietimme markkinoilla oikein mukavan päivän ja ensi vuonna taas uudestaan. Laitahan sinäkin kalenteriisi ensi vuoden 1700-luvun markkinat 10. -12.8.2018

Tässä vielä linkit aikaisempiin markkinapostauksiini: