sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Siililapaset

Poikani sai aikanaan lahjaksi ihanat siililapaset. Hän on pitänyt lapasia ahkerasti ja haluaa käyttää niitä edelleen, vaikka ne ovat jo auttamattomasti liian pienet ja poikakin kasvanut aikuiseksi.

Tänä syksynä, kun tuo jo muualla asuva poika etsi täällä käydessään taas nuo siililapaset esiin, päätin neuloa hänelle uudet ja sopivamman kokoiset.

Etsin sopivaa siililankaa käsityömessuilta ja löysinkin sellaista yhden lankamyyjän ylähyllyltä. Päädyin tummanharmaaseen, sillä se oli tarjolla olevista väreistä lähinnä siilin värinen. Ostin vielä myöhemmin lankamaailmassa käydessäni myös beigeä  siililankaa ja päätin käyttää näitä yhdessä kaksinkertaisena, jotta saan siilin piikkeihin enemmän väriä ja vahvuutta. Vasemmalla beige Schachenmayr Brazilia ja oikealla harmaa King Cole Moments.


En ole koskaan aikaisemmin miettinyt, kuinka siililapaset oikein tehdään ja jouduin googlailemaan vinkkejä. Näköjään siililapasten tekemiseen on ainakin kolme erilaista tapaa. Lapaset voi tehdä siten, että valmiisiin lapasiin kiinnitetään "piikit" ryijytekniikalla. Novitalla taas on sellainen siililapasten ohje, jossa lapaset neulotaan tasona ja "siililanka" neulotaan mukaan aina sillä puoliskolla tasosta, josta tulee lapasten päällisosa.

Minä päädyin lankamaailman ohjeeseen, joka kuulosti yksinkertaisimmalta. Siinä ohjeessa valmiiden lapasten päältä poimitaan resorin jälkeen silmukat puikolle ja neulotaan siililangalla tasoa kärkikavennuksiin saakka. Sitten lopetusreuna ja sivut ommellaan lapaseen kiinni. Helppo ja kätevä ohje. Pia Tuonosella on hieman erilainen muunnos ohjeesta selkeiden kuvien kera. Siinä lopetusreuna kiinnitetään suoraan lapaseen kolmen puikon kavennuksella.

Minä tein siis ensin peruslapaset harmaasta seiskaveikasta intialaisella peukalolla. Sen jälkeen neuloin lapasten päälle siilin piikit noilla kahdella siililangalla yhdessä. Lapasten väritys on mielestäni oikein onnistunut ja  siilimäinen. 

Lopuksi silmukoin vielä siileille kuonot ja silmät.





Siilit pääsivät tutkimaan pihaa ennnen lahjapakettiin joutumista.



Paketista päästyään siilit saivat seurata perheemme joulunviettoa. Ne olivat juuri oikean kokoiset pojalle.



Lankaa näihin lapasiin kului yhteensä 130 grammaa. Siililankaa kului melko vähän, joten langoista riittää vielä toisiinkin jos tarvetta tulee.

Oikein mukavaa vuoden viimeistä päivää teille kaikille ja onnellista uutta vuotta!



























perjantai 28. joulukuuta 2018

Loppuvuoden sukkia

Syksyn harmaudessa sain viime kevään ylioppilaalta viestin, jossa hän halusi lunastaa lanhaksi antamani villasukkalahjakortin. Hän toivoi tummanharmaita lyhytvartisia sukkia, joissa saisi olla vähän valkoista raitaa varressa. Sukat saisivat olla ohuet, jotta ne mahtuisivat hyvin kenkään.

Minulla ei tietenkään ollut sopivaa harmaata lankaa, joten jouduin menemään sain mennä lankakauppaan. Koska kaksi kerää harmaata Fabelia näytti ostoskorissani niin värittömiltä, oli melkein pakko ostaa vastapainoksi myös Opalin Safaria värisävyssä Simbabwe.

Syysloman matkalle otin tylsän harmaan sijaan mieluummin tuon värikkäämmän Safarilangan ja sen seuraksi turkoosin Stepin. Lentomatkalla Teneriffalle sainkin sukkaa etenemään mukavasti. Luin samalla iPadilta e-kirjaa ja sen lukeminen sujuikin paljon paremmin kuin perinteisen kirja lukeminen: kirjan sivu pysyi hyvin auki ja puikkoa vaihtaessa pystyi pyyhkäisemään aina seuraavalle sivulle.


Reissun aikana en kuitenkaan pystynyt neulomaan juuri ollenkaan, sillä heti toisella aamupalalla sämpylää halkaistessani veitsi lipesi etusormeni keskinivelen kohdalle sen verran reippaasti, että jouduin lopulta käymään lääkärissä teippauttamassa haavan kuntoon. Siinä sitten ihailin sormi jäykkänä auringonlaskua, mutta neulomisesta ei tullut mitään.


Reissun jälkeen jätin taas nämä sukat odottamaan, sillä halusin harmaat tilaussukkani pian valmiiksi. Tein tilauksen mukaiset perussukat muutamalla valkoisella raidalla. Kantapään tein tällä kertaa tiimalasina. Lankaa näihin koon 36 sukkiin meni 60 grammaa.


Joulun alla sain sitten ne värikkäämmätkin sukat valmiiksi, ja niistä tulikin todella iloisen kirjavat. Nämä sukat menivät vanhemmalle tyttärelleni joululahjapakettiin, sillä hänelle en ole tehnyt aikaisemmin sukkia näin ohuesta langasta.










Näihin sukkiin tein tavallisen vahvistetun kantapään ja varren takaosaan jatkoin joustinta. Lankaa kului 90 grammaa.


Seuraava valmistunut sukkaparikin on erittäin värikäs. Muistin nimittäin yhtäkkiä viime kesäisellä Madridin reissulla aloittamani sukat Novitan Oodi-langasta. Tämä sukka neulottiin siis kesäkuun alussa ja toisesta oli vasta vähän vartta valmiina. Nyt jos koskaan oli aika saattaa tämäkin projekti päätökseen.


Novitan Oodi on bambu-sukkalankaa, jota ostin keväällä kaksi kerää. Lanka on oikein mukavaa neulottavaa, pehmeää ja miellyttävän tuntuista. Ainut miinus on se, että langassa oli kaksi solmua, joka takia jouduin kerimään väliltä pitkän pätkän pois, sillä väriraportti olisi muuten jatkunut todella rumasti. Toinen kerä on vielä korkkaamatta, joten se on varmaan parasta keriä ensin, ettei tule uusia yllätyksiä.


Otin Oodin pariksi oranssin langan ja tuloksena on oikein ihanan värikäs sukkapari. Näihin perussukkiin meni lankaa 100 grammaa. Oli siis ihan hyvä, että otin tuon oranssin mukaan, muuten lanka ei solmujen takia ainakaan kahteen samanlaiseen sukkaan olisi riittänyt. Kuvassa värit näyttävät hieman oudoilta, ylemmässä kesällä otetussa totuudenmukaisemmat.


Mukavia loppuvuotta ystävät! Ennen tämän vuoden yhteenvetoa on tulossa vielä juttua yhdestä tekemästäni pehmeästä joululahjasta.
















sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulutervehdys

Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille blogini lukijoille!


Joulun jälkeen lupaan taas pitkästä aikaa päivittää tänne kuulumisia! 


Sitä ennen kuitenkin rauhoitutaan ja kotoillaan parin vuoden takaiset adventtisukat jalassa!

perjantai 23. marraskuuta 2018

Kansallispuvusta kauluri ja messufiiliksiä

Suuri Käsityö -lehti järjesti neulontakilpailun. Kilpailussa piti neuloa tuubihuivi tai kauluri, jonka väreissä tai pinnoissa on vaikutteita kansallispuvuista. Tämä aihe kolahti välittömästi, sillä olenhan jo aikaisemmin suunnitellut ja kutonut kansallispukuni innoittamana sekä sukat että lapaset.


Nyt olikin edessä uudenlainen haaste, sillä kansallispuvun ideaa en ollut aikaisemmin edes ajatellut toteuttavani kaulurina tai tuubihuivina. Muutaman viikon pyörittelin ajatuksia mielessäni, kunnes eräänä päivänä idea oli valmis.

Pidän kovasti noista villasukkieni varsista, jotka muistuttavat kansallispuvun hameen helmaa. Sukkien varret neuloin tasona poikittain kansallispuvun raidoitusta matkien. Jokaisessa raidassa neuloin lyhennettyjä kerroksia, jotta sain sukkien varret hieman levenemään kohti pohjetta. 

Nyt päätin toteuttaa samantapaisella idealla kaulurin alaosan. Ajatukseni oli, että neuloisin tasona kansallispuvun hameen raidoitusta ja muotoilisin sitä lyhennetyin kerroksin. Tällä tavalla saisin kaulurin levenemään alareunasta kuten hameen helman. Helma tulisi kaulasta alaspäin hartioille. Sen jälkeen poimisin yläreunasta silmukoita ja tekisin joustinneuleella yksivärisen kauluksen. Ensimmäinen kokeiluni ei onnistunut ihan täydellisesti. Vaikka kauluri oli ihan ok, olin leventänyt helmaa liian vähän, eikä se istunut riittävän hyvin hartioille. Kokeilun jälkeen neuloin toisen version  hieman kapeammalla raidoitetulla osalla, mutta levensin helmaa reilusti enemmän. Tässä kaksi versiota valmiina. Vasemmalla ensimmäinen, liian kapea kauluri, oikealla toinen, onnistuneempi versio.
Tästä tuli huomattavasti parempi ja se istui kaulallenikin melko hyvin.
Kauluri on neulottu Novitan 7 veljeksestä. Tuo punainen on lähes täydellinen väri, sillä se on ihan samaa sävyä pukuni punaisten raitojen kanssa.
Tätä sävyä ei ole enää Novitan värikartassa, mutta olin ostanut sitä varastoon jo ajat sitten, kun tein kansallispukusukkani. Sininen sävy ei ole ihan oikea, mutta riittävän lähellä kuitenkin.



Kauluri sopi hyvin aikaisemmin neulomieni lapasten kanssa.

Sukissa ja lapasissa on käytetty kaikissa eri lankoja ja sävyjä. Vaikka kaikki ovat hieman erilaisia, ne sopivat silti hyvin yhteen keskenään ja aidon kansallispuvun kanssa.

Sitten kun lähetin kaulurin kilpailuun, ei enää auttanut muuta kuin pistää peukut pystyyn ja toivoa parasta.

Kädentaitomessuja edeltävällä viikolla sain kirjeen Tampereen Messuilta. Kaulurini oli sijoittunut 10 parhaan joukkoon ja sain palkinnoksi rannekkeen messuille koko viikonlopuksi.

Siellä se kauluri oli esillä muiden kilpailutöiden kanssa!


Ehdin käyttää palkintorannekettani messuilla kahtena päivänä ja täytyy sanoa, että olihan taas kerran mahtavat messut! Nämä mainostekstit sanonevat kaiken oleellisen...


Koska lankaa ei todellakaan voi olla liikaa, kiertelin tietenkin erityisen tarkkaan kaikki lankamyyjien putiikit. Ihanaa silmänruokaa oli tarjolla vaikka kuinka paljon, koin olevani suorastaan lankataivaassa. Tässä muutama kuva ihanuuksista.






Tänä vuonna paikalla oli myös ulkolaisia lankaliikkeitä ja värjääjiä, yhtenä esimerkkinä Martins's Lab, jonka langat olivat todella kauniita.


Messuilla oli myös kehrääjien kilta esittelemässä langan valistusta. Tässä kuvassa karstataan ja kehrätään sekä värttinällä että rukilla.

Sukkajoulukuusi oli aika mainio.

Olin erittäin säästeliäs tänä vuonna, joten lankaa tuli kotiin vain 350 grammaa. 

Vasemmalla Petrichor yarnsin Johannan  Lankaidealle värjäämää Sukkaidis 2-sukkalankaa, sävyn nimi on Leimu. Oikealla kaksi kerää Malabrigon Mechitaa, joka on 100% merinoa. Ne löytyivät ILOsta ja päätynevät huiviksi, kunhan löydän täydellisen ohjeeen.

Lisäksi ostin pienen kerän karvaista "siililankaa" yhtä projektia varten. Koska joka vuosi pitää kokeilla myös jotakin uutta, ostin Addin Sockenwunder.sukkapyörön. Tuskin maltan odottaa kahden projektin valmistumista, jotta pääsen kokeilemaan!


Messuilta löytyy kymmeniä blogipostauksia, joita kaikki varmaan ovat jo lukeneet, joten en nyt ala raportoida sen enempää. Kivaa oli ja ensi vuonna taas uudestaan!






















maanantai 3. syyskuuta 2018

Nostalgisissa tunnelmissa

Tänä kesänä olin useaan otteeseen nostalgisissa tunnelmissa. Edellisessä postauksessani olin menneiden aikojen tunnelmissa Seurasaaressa. Sen lisäksi kävin kesälomalla myös Amurin työläismuseokorttelissa Tampereella. 

Amurissa on helppo bongata paljon ihania käsitöitä ja käsityötarvikkeita. Jos museo kiinnostaa, kannattaa lukea postaukseni Amurista vuodelta 2014 täältä.


Amurin työläismuseokorttelissa on sisustettu huoneita eri vuosikymmeniltä. Tällä vierailulla minut pysäytti erityisesti alla oleva huone, koska se on sisustettu syntymävuoteni 1968 tyyliin. Tällainen tyyli oli siis in silloin kun minä synnyin. 

Matikkanerot varmaankin huomaavat, että sitä ollaan nyt viisikymppisiä. Tämä virstanpylväs ja se, että tyhjensimme kesällä lapsuudenkotiani, ovat saaneet minut välillä hyvinkin nostalgisiin tunnelmiin. Lisäksi vietimme kesän aikana ikätoverieni kanssa yhteisiä viisikymppisiä luokkakokouksen merkeissä. Tapasin myös nuoruuteni kuorokavereita ja mökkeilin yhdessä yläasteaikaisen kaveriporukkani kanssa sekä juhlin rakasta ikätoveriystävääni. Nostalgiaa kerrakseen yhdelle kesälle!

Lapsuudenkotiani tyhjentäessäni löysin paljon vanhoja jo lähes unohtuneita asioita. Liikuttuneena tyhjensin kaappeja ja lajittelin tavaraa säilytettäviin ja poisheitettäviin. Astiat tuovat minulle niin paljon muistoja mieleen, että niitä en malttanut laittaa kiertoon ainakaan vielä. Osa astioista on jo löytänyt uuden kodin meiltä ja veljeni kodista. Paljon laitettiin varastoon ainakin siihen saakka, kunnes kaikki jälkeläiset ovat ehtineet katsoa, mitä haluavat itselleen käyttöön tai muistoksi.

Mökillä retroastiat ovat juuri sopivia jokapäiväiseen käyttöön.  Esimerkiksi tällaiset.


Mökille sain aikaiseksi kunnnostaa myös yhden pienen kokopuisen pöydän, joka löytyi isän autotallista kaiken roinan alta. Pöytä oli muuteb ehjä, mutta uutta maalipintaa se kaipasi.

Alunperin pöytä oli luonnonvalkoinen, mutta nyt maalasin sen vanhanajan vihreällä. Väri osoittautui todella hyväksi.

Lapsuudenkodin keittiön kaappien tyhjennyttyä oli vaikea irrottaa viimeksi nämä hyllyjen reunapitsit. Niiden jälkeen vielä vessan pyyheliinakoukuista irti tutut nimet. Kyllä siinä silmänurkkia sai pyyhkiä muutaman kerran.

Mutta oli sen kaiken haikeuden lomassa myös paljon hauskaa. Suurta hupia oli kokeilla vanhoja vaatteita, joista löytyi yllättäen useampikin minulle sopiva retromekko, joista en malttanut luopua. Alla oleva mekko oli ehdolla omille synttäreilleni juhla-asuksi. Vasemmalla sama mekko äitini yllä vanhassa kuvassa, jonka värejä en saanut enää millään normaaleiksi.

Mekko on  kuitenkin sen verran karmeaa ja hiostavaa materiaalia, että päädyin toiseen asuun helteisenä päivänä juhliessani. Jos juhlat olisivat olleet talvella, olisi viininpunainen kimaltava mekko ollut hyvä vaihtoehto. Tässä kuvassa kyllä vatsa pömpöttää sen verran pahasti, että kunnon alusasuun pitää satsata, jos tätä mekkoa aion käyttää.


Juhlin viisikymppisiäni hyvin pienesti perheen ja lähimpien ystävieni kanssa. Ilta oli erittäin onnistunut ja mukava. Söimme hyvin ja joimme kakkukahvit, pientä ohjelmaakin oli.

Koska minulla ei enää ole äitiä ja isää, valitsin heidän jäämistöstään itse itselleni syntymäpäivälahjan. Viisikymppisen täytyy toki saada lahjaksi viiri, joten otin itselleni äidin vanhan säästöpankkiviirin.  Toinen lahjani on Nanny Stillin suunnittelema turkoosi Ruusu- maljakko 60-luvulta.


Näiden sekä muiden lahjojen ja korttien kanssa halusin itsestäni retrotyylisen syntymäpäiväkuvan,  sellaisen jossa poseeraan lahjapöydän takana ja mieluiten hyvin totisena. Sellaisia kuvia muistan nähneeni lukemattomista syntymäpäiväsankareista vanhempieni valokuva-albumeissa. Kokosin kuvaan rekvisiitaksi saamiani kortteja ja kukkia sekä tietenkin viirin. Lampunvarjostimen teki minulle lahjaksi taitava kälyni.

Vieressäni sohvalla on kaksi Marimekon paperikassia, joista toiseen ystäväni oli liimannut koristeeksi kuvia minusta koko ystävyytemme ajalta. Toiseen oli liimattu tulosteita tuotteista, jotka täyttävät tänä vuonna 50 vuotta. Niitä tuotteita oli koottu kassiin minulle lahjaksi. Mukana oli mm. Marimekon 50-vuotias tasaraitakuosinen meikkipussi, Pringles-sipsejä, Kinder-yllätysmunia, Valiojogurttia... 50-vuotiaita kuten minäkin. Mukana oli hieman arvokkaampana lahjana keltainen Grapponia-kulho ja lautanen. Nanny Stillin suunnittelema Grapponia-sarjakin täytti tänä vuonna  50 vuotta. 

Toiselta ystävältäni sain lahjakortin Stockmannille sellaisilla saatesanoilla, että se pitää käyttää johonkin turhuuteen. Astioitahan minulla riittää, mutta koska lahjakortti piti käyttää turhaan, ostin lisää astioita. 

Nämä ihanat kupit ovat cappuccinokuppeja, joten ne ovat juuri sopivan kokoisia suurelle kahville ja käyvät mainiosti teekupeiksi. Teekuppeja meillä ei itse asiassa juuri olekaan, joten siinä mielessä ostos ei ollutkaan niin turha.


Sarja on nimeltään Spring to life. Samaa sarjaa on myös taustalla näkyvä tapetti huoneessa, jonka remontoimme vuosi sitten. En osannut valita yhtä neljästä kauniista väristä, joten päätin ostaa yhden jokaista. Näin voi valita oman kuppinsa fiiliksen mukaan. Aamukahvi kyllä maistuu ainakin kaksi kertaa paremmalta kauniista kupista. Kyllä sitä joskus on mukava hienostella ja ottaa tällainen sen jokapäiväisen Muumimukin sijaan.

Tällaista viisikymppisnostalgiaa tällä kertaa. Käsitöitäkin on kyllä tehty, mutta tällä hetkellä on useampi työ kesken, joten niistä ei ole mitään raportoitavaa. Toivottavasti ensi kerralla on taas jotain valmista esiteltäväksi. Aurinkoista ja lämmintä syyskuuta sinulle!