perjantai 26. tammikuuta 2018

Ratsastussukat

Ostin käsityömessuilta Walkcollectionin Tough sock -merinosukkalankaa.

Ratsastusta harrastava lapsi tarvitsi pitkävartiset sukat, jotka mahtuisivat ratsastuskenkiin. Tästä sellaiset varmasti saisi aikaan. Päätin aloittaa sukat kärjestä ja tehdä niin pitkät varret, kuin lankaa riittäisi. Aloitin sukat jo joulukuun alkupuolella, mutta koska jouluksi oli kiire tehdä välillä muuta, nämä joutuivat odottelemaan valmistumistaan kauan. Ja hieman puuduttavaahan se on neuloa yhdellä langalla sileää neulosta. Pieni onnettomuuskin sattui välillä, kun ihan itse istahdin yhden puikon päälle ja kuului "naps".


Lanka näytti vyyhdillä ja kerällä kauniilta, ja olikin jännä nähdä, millaista siitä  tulisi neulottuna.

Suoraan sanottuna lanka oli kerällä kauniimpaa.

Valmiissa sukassa lanka on paljon levottomampaa kuin kuvittelin. Molempiin sukkiin muodostui nilkan yläpuolelle suurempi alue samaa väriä - toiselle puolelle tummaa ja toiselle puolelle kirjavaa. Mutta kivat sukat näistä tuli joka tapauksessa.

Sukat on siis tehty varpaista varteen 2,5 numeron puikoilla. Sukissa on tiimalasikantapää ja takaosa on kokonaan joustinta, joten sukka istuu jalkaan hyvin.

Varret jäivät polvien alapuolelle, mutta olisivat voineet olla pidemmätkin.

Lankaa jäi kului 90 grammaa, ja pikkuinen kerä jäi vielä jäljelle.










maanantai 22. tammikuuta 2018

Meni ihan niinku Strömsössä!

Kerrankin voi sanoa, että meni joku asia niinku Strömsössä. Vierailimme nimittäin siellä paikan päällä joululomalla.

Katselimme ympärillemme, ja nautimme ihanasta talvipäivästä kauniissa ympäristössä.

Terassilla oli kivoja asetelmia.

Takapihan puolella kaunis vanha kanalarakennus, jossa on todella upeat ovet.

Yhdellä seinällä upea linnunpönttökkoelma.

Vierailumme aikaan oli viikonloppu, eikä talossa ollut mitään kuvauksia käynnissä. Siksi pystyimme kurkkimaan ikkunoista sisälle. Kutimet suloisesti ikkunalla.

Ihan vaan vitsailun vuoksi teimme pienen lumiukon ja selostimme työvaiheita ruotsiksi.
Tästä tuli ihan jättefint, vai mitä.

Ihan päärakennuksen vieressä on merenranta, jossa olemme käyneet joskus uimassa, anoppini kun asuu melko lähellä tätä paikkaa. Nyt talvella oli hieman toisenlaiset maisemat.

Iltapäivällä aurinko alkoi jo painua metsän taa.

Eipä tuolla mitään ihmeellistä nähtävää ole, mutta miljöö on kaunis.


Ja olihan sitä sitten kiva sanoa,  että ainakin tuona päivänä meni ihan niinku Strömsössä.












maanantai 15. tammikuuta 2018

Remonttihommia

Viime vuoden vuosikatsauksessa lupasin, että yritän vihdoin kirjoittaa viime kesäisen remonttipostauksen valmiiksi. Nyt on aika ryhtyä sanoista tekoihin.

Esikoisemme muutti pois kotoa kolme ja puoli vuotta sitten. Siitä lähtien hän on ollut kotona lähinnä viikonloppuja ja joskus lomilla hieman pidempään. Hänen huoneensa on kätevästi alakerrassa, heti olohuoneen vieressä, joten siitä on tullut vähitellen sekalainen vaikka-mikä-huone. Lähinnä miehen työhuone.

Kolme vuotta on puolihuolimattomasti puhuttu, että huonetta pitäisi remontoida enemmän vierashuoneen tai työhuoneen tyyliseksi. Se olisi edelleen "lapsen" huone silloin kun hän on täällä käymässä, mutta muulloin voisi toimia muussakin käytössä. Viime kesänä saimme vihdoin aikaiseksi  aloittaa huoneen uudistamisen. Oli sopivan paljon sadepäiviäkin sisähommiin.

Ensin piti saada huone tyhjäksi. Tuolta nurkasta oli jo siinä vaiheessa saatu parvisänky myytyä, kun huomasin, että voisi kuviakin ottaa...

Koulupöydänkin ja vanhan lastulevykaapinkin oli aika lähteä kiertoon.

Huoneessa on myös ollut puinen sohva yövieraita varten. Se sai uuden kodin mökiltä.

Sitten olikin edessä vaikein työ: uusien tapettien valinta. Pääsimme kuitenkin lopulta yhteisymmärrykseen ja saimme jännittävän laatikollisen tapetteja. Yhdelle seinälle tulisi kukkaista Pip-Studion tapettia ja muille melko yksiväristä, jossa on kuitenkin hieman tekstuuria.

Saimme huoneen tapetoitua päivässä. Mies levitti liiman seinään ja laittoi tapetin paikalleen, minä menin perässä ja tasoittelin sillä aikaa kun mies alkoi laittaa seuraavaa vuotaa.

Hankimme huoneeseen sängyksi  Askon metallirunkoisen sohvasängyn, jossa on kaksi 80x200 cm patjaa. Se toimii siis joko yhden tai kahden hengen sänkynä.

Seuraava projekti oli löytää huoneeseen sopivat verhot sekä muita tekstiilejä. Kiertelin kangaskauppoja ja tutkin nettiä, mutta en löytänyt oikein sopivaa. Sitten kävin Ikeassa.

Sieltä löysin valmisverhot, joissa oli vaalealla pohjalla pystyraitoja, joissa oli juuri samoja sävyjä kuin tapetissa. Viisi metriä kangasta valmiiksi ommeltuina tuli maksamaan suunnilleen sen verran kuin kangaskaupassa katsomani paras vaihtoehto olisi ollut metrihinnaltaan.

Valmisverhot olivat tietenkin liian pitkät, joten ompeluhommiinhan sitä taas jouduttiin. Tällä kertaa sekin sujui melko ripeästi, vain pari viikkoa verhojen ostamisen jälkeen.

Sängylle löysin päiväpeiton Askon alesta, josta ostin myös sängylle suuret tyynyt selkänojaksi.

Muut tyynyt keräilin lapsuudenkodistani ja omista kaapeistani.

Äidin vanhoja aarteita, joita ei ole raaskittu käyttää. Nyt ne pääsivät päivänvaloon.

Päällimmäisenä näkyvän vaalenapunaisen tyynynpäällisen ompelin alakoulussa. Käänsin reunoja sen verran, että sain siitä neliön.

Tämä on anopin kätköistä muistaakseni joululahjaksi saatu.

Kattoon toin lapsuudenkodistani valaisimen, joka on tehty rukin pyörästä. Tämä on ollut lapsuudenkotini katossa niin kauan kuin muistan.

Sängyn päätyyn tuli kesällä ostamani  Puuketun valmistama ikkuna. Tulostimme ikkunaan maiseman mökkirannasta ja kiinnitimme taakse vielä listan,  johon sai laitettua pienen ledivalon.

Huoneeseen hankittiin myös uusi kevyt työpöytä sekä työtuoli.

Uusia hankintoja ovat myös työvalaisin sekä yöpöytä. Tällaiselta huoneessa näyttää nyt.

Lattialle laitoin ikivanhan punaisävyisen maton. Sen on äiti kudotuttanut minulle, kun asuin vielä "kotona". Se sopii sävyltään huoneeseen kuitenkin hyvin ainakin nyt talvella.

Ikkunan toiselle puolelle siirtyi metrin pätkä vanhaa Lundia-hyllystöä. Siirsimme myös pianon olohuoneesta tänne.

Pianon päälle kotiutui käsityömessuilta ostamani taulu vanhan Pohjanmaa-aiheisen tekstiilitaulun pariksi.

Oviaukon viereen on jämähtänyt vanha vitriinikaappi, jolle ei löydy muuta paikkaa. Olkoon siinä, kun en halua siitä luopuakaan.

Vitriinin takana on puolitoista metriä Ikean kaapistoa ja yksi kaappipakastin.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen huoneen uudistukseen. Siitä tuli juuri sopiva työ-, piano- ja vierashuone.







torstai 11. tammikuuta 2018

Marisukat

Ystäväni täytti pyöreitä vuosia, joten sukat oli tietenkin tehtävä lahjaksi. Koska kyseinen ystävä pitää kovasti Marimekosta, päätin tehdä oman versioni Marisukista.


Marisukkia on tehty monenlaisella mallilla, eikä mikään suoraan sellaisenaan ihan napannut. Selailin Pinterestiä ideoita poimien ja tein lopulta omanlaiseni yhdistelmän. Valitsin sukkiin sinistä ja punaista sekä mustaa ja valkoista. Langaksi valitsin Nallen, sitä kun löytyi sopivasti kotoa. Musta on samanvahvuista Step kutosta. Varteen tein ensin mustalla joustinta, sitten sinistä unikkoa ja musta-harmaa-punaista räsymattoa.

Unikon neulekaavioita löytyi monenlaisia. Minä päädyin Villapallon kaavioon, koska siinä oli sopiva silmukkamäärä. Piirsin kaavion kuitenkin myös ylösalaisin ja tein kukat vuorotellen oikein ja nurin päin. Keskustan vaaleansinisen ja mustan silmukoin jälkeenpäin.

Sitten tein sinivalkoista tasaraitaa sinisen kantapään molemmin puolin.

Jalkaterään sain mahtumaan vielä muija-, kaivo, lokki- ja pallokuosia.

Moniin kuoseihin katsoin neulekaaviot Kun äiti kelaa -blogista. Kaivoa muokkasin kuitenkin hieman leveämmäksi.

Sukkien valmistuminen olisi ollut muuten melko nopeaa, mutta tein välillä paljon muutakin, koska näiden ei tarvinnut valmistua ennen loppiaista. Viimeinen takapakki tuli uutenavuotena, kun valkoinen lanka loppui tällaisessa vaiheessa.

No uutta lankaa löytyi pyhien jälkeen ja unikot saatiin myös silmukoitua, mutta seuraava vaihe kestikin sitten... Ei varmaan tarvitse selitellä miksi.

No valmista kuitenkin tuli, höyrytys ja kuvauskin peräti  viisi tuntia ennen synttärijuhliin lähtöä!

Marimekkofani piti sukista kovasti ja sai lahjaksi myös paljon muuta Marimekkoa, mm. omana syntymävuotenaan suunnitellun pöytäliinan.

Minäkin pidän näistä kovasti, pitäisiköhän tehdä itsellekin samanlaiset?

EDIT: seuraavana kesänä tein toiselle viisikymppiselle ystävälleni erilaiset Marisukat. Tässä linkki siihen postaukseen.




maanantai 8. tammikuuta 2018

Vuoden ensimmäiset sukat

Vuoden ensimmäinen valmistunut sukkapari on tässä.

Nämä yksiväriset sukat ovat olleet mukanani monella automatkalla. Aloitin ne muistaakseni jo lokakuussa, kun autoilin velipojan kyydissä Pohjanmaalle.

Sukat on neulottu todella kauniista Kaupunkilangan turkoosista Kivijalasta. Väriä en millään saa säädettyä kuvissa ihan sen väriseksi kuin se on luonnossa.

Pintaneulos on tehty kutomalla kaksi oikein kaksi nurin aina kaksi kerrosta ja sitten kaksi kerrosta oikein. Näyttää kivalta ja joustaa lähes joustinneuleen tapaan.

Kärjessä on sädekavennus ja kantapäät ihan perinteiset vahvistetut kantapäät.

Näistä tuli oikein kivat sukat, jotka tosin joutuvat vielä odottamaan sopivaa käyttäjää.

Kuten kuvasta näkyy, sadan gramman kerä tuli käytettyä melko tarkalleen loppuun.