keskiviikko 29. elokuuta 2018

Retkellä Seurasaaressa

Tämän kesän toiveeni oli ehtiä käymään pitkästä aikaa Helsingin Seurasaaressa. Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt aikaa 18 vuotta, joten liian usein ei siellä ole tullut käytyä. Toiveeni museovierailusta toteutuikin kesäloman aikana. 

Seurasaaressa on rakennuksia eri puolilta Suomea ja se tekee siitä erityisen mielenkiintoisen. Monissa ulkoilmamuseoissa esitellään jonkun tietyn paikkakunnan rakennuksia, mutta Seurasaaressa saa lyhyessä ajassa mukavan yleiskuvan koko maasta. Yllä esimerkiksi eteläpohjalainen pihapiiri ja alla Karunan kirkko Varsinais-Suomesta.



Monissa museorakennuksissa pisti silmään erilaiset käsityöhön liittyvät asiat, esimerkiksi lukuisat kangaspuut, rukit ja kerinpuut.













Eräässä tuvassa oli ikkunalla keskeneräinen nauha.


Talojen sisustuksissa on esillä paljon kauniita käsitöitä. Tämän tuvan pöydällä näkyy punavihreä kangas, jollainen lapsuudenkodissanikin on ollut. Äitini lapsuudenkodissa tällaisia oli käytettiin ovisängyn eli kerrossängyn verhoina tai päiväpeitteinä.



Sänkyjen päällä oli kauniita peitteitä, kuten esimerkiksi alla oleva ihanan värikäs kirjailtu peite.



Vauvan kehtoon oli pedattu kaunis kudottu peitto ja pitsilakana.

Monenlaisia ihania räsymattoja.

Vanhoja vaatteita ja tekstiilejä oli paitsi sisustuksessa, myös esillä ihan muuten vaan.


Villasukkiakin näkyi muutamia. Niistä mieleenpainuvimmat olivat nämä moneen kertaan parsitut sukat. Nykyään harva jaksaa näin moneen kertaan paikata sukkiaan, mutta toisaalta lankakaan ei ole enää niin arvokasta, kun sitä ei tarvitse itse alusta asti itse valmistaa.

Kaikki käsitöitä tekevät kamppailevat varmastikin joskus sen asian kanssa, että mitä sitä seuraavaksi rupeaisi tekemään. Seurasaaressa olevassa Kahiluodon kartanossa törmäsin sellaiseen virkkuutyöhön, joka voisi olla omalla to-do -listallani kohdassa "sitten kun kaikki muu on virkattu..." Vai kuinka moni lukijoista on virkannut biljardipelin pusseja?

Minulle vierailun kohokohta oli vierailu tässä lutissa eli luhtiaitassa. Aitta on peräisin esiäitini kotitalosta.

Tuntui hienolta katsella sellaisia hirsiä, joita sukulaiseni kauan ennen minua ovat katselleet. Astella ylös samoja rappusia, joita esi-isäni ovat kiivenneet. Siinä tunsi olevansa juurillaan, vaikka aitta ei enää aikoihin ole ollut alkuperäisellä paikallaan.

Aitan yläkerrassa olevassa huoneessa oli esillä paljon tekstiilejä.

Kun saarikierros eteni museokauppaan asti, oli pakko tuhlata hieman rahaa. Kaupassa oli nimittäin myytävänä monenlaisia laukkuja ja pussukoita kangaspukukuoseilla. Kuosit olivat painettuja kankaita ja niiden joukossa oli mukana myös minulle niin rakas Kuortaneen puvun kuosi. Minullahan on itselläni juuri Kuortaneen puku, jonka innoittamat villasukat ja lapaset suunnittelin aikanaan. 

En raaskinut ostaa reppua tai olkalaukkua, mutta pankkikorttikokoinen kukkaro tuli tarpeeseen ja heti käyttöön. Maksaminen ei aina ole niin kivaa, mutta sentään kassalla voi ottaa kortin esiin näin kivasta kukkarosta, joka tuo mieleen monia muistoja.

Seurasaari on kyllä vierailun arvoinen paikka, jota suosittelen lämpimästi varsinkin teille, jotka ette ole siellä koskaan käyneet. 



















lauantai 18. elokuuta 2018

Pieniä kesävirkkuita

Kesällä on jostain syystä aina paljon mukavampi virkata kuin neuloa, varsinkin jos neuloo muusta kuin villalangasta. Uutta automatkavirkkuuta miettiessäni löysin lankavarastostani yhden pussin, jossa oli useampi kesä Blend Bamboota. En yhtään muista, koska olen ne ostanut, mutta ilmeisesti jostain Lankamaailman viikkotarjouksesta viime vuonna. 

Otin pussin ja koukun mukaani ja aloin virkata jotakin. Siitä jostakin tuli sitten pari tistirättiä, sillä olin juuri heittänyt pari reikäistä roskiin.


Olen käyttänyt itse virkattuja rättejä jo useamman vuoden. Hyvin ne ovat kestäneet 60 asteen pesunkin, vaikka ne vyötteen ohjeen mukaan saisi pestä vain 40 asteessa. Pois heittämäni olivat käytössä ilmeisesti tarttuneet johonkin ja saaneet reikiä, josta sitten lanka alkoi purkautua ja reiät olivat suurentuneet. Koska tämä lanka on sen verran edullista ja näitä on kiva virkata lisää, olen heittänyt rikkinäiset roskiin, enkä sentään tiskirättejä ole ryhtynyt paikkailemaan.


Virkkasin ensin yhden violetin suunnilleen samalla mallilla kuin aikaisemminkin olen virkannut. Ohjeen olen kertonut tässä postauksessa.

Sinisen virkkasin muuten samalla tavalla, mutta siirsin tuon reikärivin paikkaa aina yhdellä silmukalla, joten siihen tuli muka jotain pientä erilaista kuviota. Ei se kyllä kovin hyvin erotu.


Arkeen on nyt palattu lomien jälkeen ja hieman on ollut käynnistysvaikeuksia. Onneksi sentään keittiössä on pari uutta tiskirättiä, joilla ainakin teoriassa saisi pöydät pyyhittyä.



keskiviikko 1. elokuuta 2018

Toiset Marisukat

Viime talvena tein ystävälleni syntymäpäivälahjaksi tällaiset Marisukat.


Nyt sain kutsun toisen ystäväni syntymäpäiväjuhliin. Lahjasukkien aihetta ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, juhlien teemana oli nimittäin Marimekko.


Nuo ensimmäiset Marisukat ovat melko seesteiset kolmen värin sukat. Nyt päätin laittaa mukaan enemmän värejä. Lopputulos on värikkäämpi, mutta ei vielä liian räikeä.





Sukkien varret aloitin tälläkin kertaa unikoilla, mutta muokkasin kuviota hieman erilaiseksi. Noissa ensimmäisissä Marisukissa unikot ovat ihan nätit, mutta halusin kuvion muistuttavan enemmän unikkokangasta. Laitoin tällä kertaa kukat hieman eri korkeuksille ja piirtelin kaavioon myös reunoille "puolikkaita" kukkasia. Kukkien keskustan vaaleansininen ja musta on silmukoitu päälle jälkeenpäin.


Unikkokuosin jälkeen tuli räsymattoa keltaisella, mustalla ja tummanharmaalla. Uutena lisäsin näihin sukkiin Pikkusuomut-kuosin, jonka tein tummanpunaisella. Nilkkoihin halusin joustinta, joka onnistui parhaiten ilman kirjoneuletta. Nilkkaan tuli siis tasaraitaa tumman vihreällä, joka kuvissa näyttää kyllä melko mustalta. Kantapään tein tällä kertaa valkoisella.


Nilkan jälkeen tein sinapinkeltaiselle pohjalle pallokuosia ja sitten mustan kaivo-kuosin. Kaivon jälkeen oli vuorossa kirkkaanpunainen muija, ja kärkeen vielä sinivalkoista tasaraitaa. 


Kivat ja värikkäät sukat tuli, vaikka hieman näissä kyllä näkyy kirjoneuleeni epätasaisuus.


Sukat on neulottu enimmäkseen Novitan Nallesta, mutta molemmat keltaisen sävyt ovat Lankamaailman Maijaa ja musta Austermannin Step kutosta. Muuten käytin kolmosen puikkoja, mutta varren kirjoneuleet tein kolme ja puolikkailla. Lankaa näihin sukkiin kului 145 grammaa.


Marimekkokuosien neulekaavioita löytyy googlaamalla monestakin paikasta. Minä piirsin omat unikko- ja kaivokuosini itse parin eri mallin perusteella. Unikkokuosin kaavio on tällainen.


Kun äiti kelaa- blogin Selinalla on hyvät linkit ja kaaviot muihin kuvioihin täällä, jos inspiraatio iski.

Sukkien saaja ei puutarhajuhlissaan villasukkia tarvinnut, koska juhlapäivä oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin. Marimekkoteema näkyi sekä päivänsankarin että vieraiden asuissa. Myös juhlien koristelu ja kattaus oli marimekkoista. Tässä kooste erilaisista kankaista, joita oli pöydillä.

Juhlien ajaksi oli ripustettu "kuivumaan" raidallista pyykkiä.

Juhlien pukukoodina oli luonnollisesti marimekkohenkisyys. Minulla ei ole juurikaan Marimekon vaatteita, joten pukeuduin vanhaan Indiskan kesämekkooni, jonka värikäs pallokuosi oli mielestäni sopivan marimekkohenkinen. Tytär pukeutui minun vanhaan hameeseeni, joka tehtiin 80-luvulla nuorisokuoron esiintymisasuksi. Kuosi on nimeltään Korintti. 



Juhlissa näkyi paljon värikkäitä vieraita. Oli raitoja ja palloja ja kukkasia. Oli paljon aitoa Marimekkoa, mutta myös muuta tyyliin sopivaa. Tässä pieni kooste asuista, joita oli osunut kameraani juhlien aikana. Keskellä vasemmalla mieheni vihreä Jokapoika-kauluspaita ja sen alapuolella minä poseeraamassa lapsuudenystäväni pallokuosin kanssa. Päivänsankarilla oli kaunis vihreästä siirtolapuutarhakankaasta tehty asu.



Juhlien jälkeen olin todella iloinen, etten tehnyt mitään tavallisia perussukkia tällä kertaa!
Marimekkoa sukkien piti todellakin olla.