keskiviikko 29. elokuuta 2018

Retkellä Seurasaaressa

Tämän kesän toiveeni oli ehtiä käymään pitkästä aikaa Helsingin Seurasaaressa. Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt aikaa 18 vuotta, joten liian usein ei siellä ole tullut käytyä. Toiveeni museovierailusta toteutuikin kesäloman aikana. 

Seurasaaressa on rakennuksia eri puolilta Suomea ja se tekee siitä erityisen mielenkiintoisen. Monissa ulkoilmamuseoissa esitellään jonkun tietyn paikkakunnan rakennuksia, mutta Seurasaaressa saa lyhyessä ajassa mukavan yleiskuvan koko maasta. Yllä esimerkiksi eteläpohjalainen pihapiiri ja alla Karunan kirkko Varsinais-Suomesta.



Monissa museorakennuksissa pisti silmään erilaiset käsityöhön liittyvät asiat, esimerkiksi lukuisat kangaspuut, rukit ja kerinpuut.













Eräässä tuvassa oli ikkunalla keskeneräinen nauha.


Talojen sisustuksissa on esillä paljon kauniita käsitöitä. Tämän tuvan pöydällä näkyy punavihreä kangas, jollainen lapsuudenkodissanikin on ollut. Äitini lapsuudenkodissa tällaisia oli käytettiin ovisängyn eli kerrossängyn verhoina tai päiväpeitteinä.



Sänkyjen päällä oli kauniita peitteitä, kuten esimerkiksi alla oleva ihanan värikäs kirjailtu peite.



Vauvan kehtoon oli pedattu kaunis kudottu peitto ja pitsilakana.

Monenlaisia ihania räsymattoja.

Vanhoja vaatteita ja tekstiilejä oli paitsi sisustuksessa, myös esillä ihan muuten vaan.


Villasukkiakin näkyi muutamia. Niistä mieleenpainuvimmat olivat nämä moneen kertaan parsitut sukat. Nykyään harva jaksaa näin moneen kertaan paikata sukkiaan, mutta toisaalta lankakaan ei ole enää niin arvokasta, kun sitä ei tarvitse itse alusta asti itse valmistaa.

Kaikki käsitöitä tekevät kamppailevat varmastikin joskus sen asian kanssa, että mitä sitä seuraavaksi rupeaisi tekemään. Seurasaaressa olevassa Kahiluodon kartanossa törmäsin sellaiseen virkkuutyöhön, joka voisi olla omalla to-do -listallani kohdassa "sitten kun kaikki muu on virkattu..." Vai kuinka moni lukijoista on virkannut biljardipelin pusseja?

Minulle vierailun kohokohta oli vierailu tässä lutissa eli luhtiaitassa. Aitta on peräisin esiäitini kotitalosta.

Tuntui hienolta katsella sellaisia hirsiä, joita sukulaiseni kauan ennen minua ovat katselleet. Astella ylös samoja rappusia, joita esi-isäni ovat kiivenneet. Siinä tunsi olevansa juurillaan, vaikka aitta ei enää aikoihin ole ollut alkuperäisellä paikallaan.

Aitan yläkerrassa olevassa huoneessa oli esillä paljon tekstiilejä.

Kun saarikierros eteni museokauppaan asti, oli pakko tuhlata hieman rahaa. Kaupassa oli nimittäin myytävänä monenlaisia laukkuja ja pussukoita kangaspukukuoseilla. Kuosit olivat painettuja kankaita ja niiden joukossa oli mukana myös minulle niin rakas Kuortaneen puvun kuosi. Minullahan on itselläni juuri Kuortaneen puku, jonka innoittamat villasukat ja lapaset suunnittelin aikanaan. 

En raaskinut ostaa reppua tai olkalaukkua, mutta pankkikorttikokoinen kukkaro tuli tarpeeseen ja heti käyttöön. Maksaminen ei aina ole niin kivaa, mutta sentään kassalla voi ottaa kortin esiin näin kivasta kukkarosta, joka tuo mieleen monia muistoja.

Seurasaari on kyllä vierailun arvoinen paikka, jota suosittelen lämpimästi varsinkin teille, jotka ette ole siellä koskaan käyneet. 



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätät viestin vierailustasi.